Tukholmaa etsimässä 30.10-1.11.2009




Meitä ei kutsuttu tälläkään kertaa hoviin, siitä huolimatta, vaikka meillä on olemassa ohut linkki. Tosin, ei meitä kutsuta juuri muuallekaan, joten ei se järin suuri yllätys ollut, vaikka emme päässeetkään tapaamaan kuningasperhettä.





Minä kuninkaanlinnan edessä. Harmittavasti kontti on edessä, silti tunnelma kuvassa on kohtuullinen, sillä pelkkä tieto riittää, että olemme linnan läheisyydessä.





Kuninkaallinen valaisin, valaisimen muotokieli jo kertoo Ruotsin suunnattomasta kulttuuririkkaudesta. Nämä valot jo valaisivat Tukholman katuja, kun meillä opeteltiin pärettä sytyttämään.
 




Kuninkaallinen pylväs ja kettinki. Jo pelkkä raudan määrä ketjussa saa polvet tutisemaan. Kuninkaanlinnan ympäristöön on tonnettain tuhlattu rautaa, olihan Ruotsissa suunnattomat rautamalmi esiintymät ja kauan sitten.





Kuninkaallisten roska-astioiden muotokieli on poikkeuksellisen kevyt. Onko niissä Turkkilaista vaikutetta, toiko Kaarle XII Turkista tullessaan uutta muotoa ja keveyttä. Kaarle XII oli "maanpaossa" Turkissa, hävittyään katkerasti Pultavan taistelun Ukrainassa. Vuonna 1714 sulttaani päästi Kaarlen lähtemään takaisin Ruotsiin. Marssi kotiin oli historiallisen nopeasti tehty ratsastus. Ehkä siinä mylläkässä syntyi ajatus uudesta kevyestä tyylistä.





Suomalaisen kirkon sisäpihalla on Tukholman pienin patsas, Järnpojken eli Rautapoika. Sen on tehnyt Liss Eriksson vuonna 1967. Tuntematon ihalija/ihalijat kutovat patsaalle myssyn ja kaulaliinan joka vuosi, ettei sen tarvitse palella talvella. Pojan pää on aina kirkas, sillä kun sitä silittää niin voi toivoa jotain. Monet uskovat myös rahan auttavan. Patsas on tavallaan omakuva, taiteilija kuvaa, kuinka hän lapsena kylmissään ikkunalaudalla katseli kuuta tuntikaupalla. Luultavasti hän on sinut kuun kanssa.





Kuninkaallista tunnelmaa, Suomalaisen seurakunnan kanttorin Kauko Perkkiön autopaikan vieressä sijaitsee Ruotin Prinssin Carl Philipin autopaikka. Kassulla on aitiopaikka seurata vaihtuvaa automuotia kuningasperheessä. (kuvassa Kassu, ei prinssi)





Kassun työhuoneesta on näkymä prinssin kylpyhuoneen ikkunaan. Kuninkaallinen tunnelma velloo työpaikan ilmapiirissäkin. On se vaan ihmeellistä tämä elämä.





Ruotsalainen elämäntyyli on poikkeuksellisen kepeää. Tämä patsas ravintolan edustalla on kuin suoraan Carl Michael Bellmannin runoista ja kepeistä laulelmista. Ruotsalaiset osaavat ottaa asiat rennosti ja kepeästi.





Toki Ruotsi on saanut paljon vaikutteita muualta. Norjasta Edvard Griegin perintöä on tietysti vuoren peikot. Mutta hieman orvoilta ja yksinäisiltä vuoren peikot vaikuttavat Tukholman katuelämässä.




Ruotsin kulttuuri uhkaa ajautua samaan rappioon kuin muukin Länsi Eurooppa. Ei kukaan tosissaan voi tällaista pystyttää. Kuninkaallinen olemus ja ruotsalainen kepeys on kaukana tässä kadun kulmauksessa.





Maailman ruotsalaisin kauppa. Joka puolella Ruotsia näkyy sinikeltaista, mutta täällä kaikki huipentuu. Tämä on jotain syvällisintä ruotsalaisuutta. Ainoastaan tre kronor näkyy huonosti. Ja vaaranahan on, jos euro tulee Ruotsiin, silloin he joutuvat tipauttamaan yhden krunun alas ja näin ollen olisikin vain två kronor. Olenko ymmärtänyt oikein, tre kronor on yhtäkuin valuutta, kuningas ja valtio.





Tämä osoite on Suomalaisen kirkon osoite. Käsittämättömän hienolta paikalta, kuninkaan linnan läheisyydestä ovat saaneet kirkon käyttöönsä. Tosin rakennus oli alunperin 1700 luvulla euroopan ensimmäisiä sisäpelihalleja, siellä pelattiin tenniksen kaltaista peliä. Myöhempien vaiheiden jälkeen rakennus muutettiin kirkoksi.

 

Sivun alkuun

 

|
©2017 Kulkurin kujeet