Rooma 16-21.12.2009




Italiassa on tapana pysähtyä ensimmäiseen kahvilaan juomaan cappuccinot, ensimmäiset maistuvat aina ruhtinaallisilta, muut sitten kuninkaallisilta. 16 päivän iltana oli Roomassa uskomaton ruuhka, tulimme autolla lentoasemalta lähes kolme tuntia, ennen kuin pääsimme hotelliin. Ajattelin onko jokin juhla tai surujuhla, vastausta en saanut.





Torstaina 17 päivä aamulla ajoimme aluksi Tivoliin, kävimme Villa d'Estesä. Kardinaali Esten huvillassa ja puutarhassa. Hulvatonta elämää ja rahankäyttöä oli tuolloin 1500 luvulla kardinaalien ja paavien elämäntyyli. Villa on vanhan luostarin päälle rakennettu. Toisaalta hyvin ja kauniisti on rakennettu meidän jälkipolvien iloksi.




Fontana dell'organo ylhäällä, jossa vesipumppasi ilmaa pilleihin ja ne soivat, tosin vesiurut ovat olleet jo kauan toimimattomat. Puistossa on satoja suihkulähteitä. Vuosisatojen saatossa puisto on pahasti rapistunut, pikkuhiljaa suihkulähteitä entisöidään entiseen loistoonsa.




Puutarhasta on uskomattoman hienot näköalat laaksoon. Tivolihan sijaitsee vuorella. Paavi Pius II rakensi 1400 luvulla tänne linnoituksen. Keskiajalla valloittajat tekivät hyökkäyksiä Tivolista Roomaan. Sanonnan mukaan "on helpompi vallata Rooma takaisin, jos hallitsee Tivolia, kuin vallata Tivoli takaisin jos hallitsee Roomaa.




Vielä tänäpäivänäkin on valtavan rikkaita sukuja, jotka hallinoivat palatseja ja villoja, jostain kumman syystä he ovat toisinaan vanhoja paavi- ja kardinaalisukuja. Mitä tästä pitäisi ajatella.




Läheinen Villa Gregoriana oli suljettu, näimme kauempaa solan toiselta puolelta yli sata metriä korkean putouksen, joka syntyi, kun paavi Gregorius XVI:sta rakennutti 1830 luvulla tunnelin, estääkseen joen tulvimisen, näin syntyi hieno putous. Meidän piti ehtiä käymään vielä Hadrianuksen villalla, aika kuitenkin loppui kesken ja lähdimme katsomaan maaseudun maisemia.




Tivolista hieman koilliseen sijaitsee Palombara, kaunis kylä vuorella, tälläisiä kyliä Italiassa on paljon, vanhoja ja kauniita. Tietenkin on myös uudisrakentamista, joka näkyy tultaessa. Alapuoli kylästä on nykyaikaista rakentamista. Minun silmääni ja sydämeeni nämä vanhat kylät ja talot sopivat paremmin.




Palombara lähempää. En usko, että suuret arkkitehdit ovat näitä kyliä suunnitelleet, samoin kuin muuallakaan. Eihän Tampeeen Pispalaakaan ole tavallaan kukaan suunnitellut. Kaikki on rakennettu tarpeesta, kauneusarvot ovat periytyneet, kulkeeneet mukana ja uudet asukkaat ovat tuoneet uusia ideoita. Silti harmoonisuus säilyy. Suunnittelimme syövämme kylässä. Puolen tunnin etsiminen ei tuottanut toivottua tulosta. Pienillä kylillä, jossa ei ole turisteja tai vilkasta läpiajoliikennettä, monesti sieltä ei löydä välttämättä ruokapaikkaa. Kahviloita löytyy useitakin.




Perjantaina 18 päivän aamuna heräsimme aikaisin. Aamupalan jälkeen lähdimme ajamaan Albanojärvelle, joka on n. 30 km Roomasta koilliseen. Albanojärvi on pyöreä, muodosta jo arvaa kyseessä olevan tulivuoren kraateri, joka on ollut sammuneena jo kauan.




Albanojärven rinteillä sijaitsee kaunis Castel Gandolfon kaupunki. Kaupunki on turistikohde, koska siellä sijaitsee paavin  kesäasunto. Näin talvellakin turisteja oli liikkeellä, tosin yhtäpaljon taisi olla matkamuistomyyjiä, baareja ja ravintoloitakin.




Pavin kesäasunnon pääportti ylempänä. Joulun ajaksi aukiolle on pystytetty pari mökkiä, joista joulunjan myyntiä hoidetaan. Aikaisemmin Vatikaanista tuli tänne autokolonna paavin viikottaiseen tapaamiseen. Nykyisin paavi lentää kerran viikossa helikopterilla Vatikaaniin hoitamaan asioita.




Paavin palatsin viereinen rakennus on myös jyhkeä, paksut seinät, hienoja ikkunoita. Pohjakerroksen pyöreissä ikkunoissa kolminkertainen suojaus.




Albanojärven toiselta puolen telellä kuvattuna paavin palatsi, täällä on myös Vatikaanin observatorio, käsittääkseni kupolit katolla ovat sitä varten.




Albanojärven läheisyydessä on Rocca di Papan kylä. Suomeksi tarkoittaa paavin linnaketta. Emme löytäneet kirjoista tai kylältä tietoa, onko tämä ollut konkreettisesti paavin linnake vai kuvainnolllisesti, sillä kylä sijaitsee kilometrin korkeudessa ja varmasti on ollut helppo puolustaa kylää. Täällä, samoin kuin monilla muillakin kylillä savun haju oli mukana ilmassa, monen talon piipusta tuprutteli savua. Näin korkealla on jo varsin talvinen sää. Pakkasta oli ja hieman lunta paikoin. Ajelimme myös muissa Albanojärven kylissä ja kaupungeissa.




Iltapäivällä ajoimme Ostiaan, joka on puolestaan n. 30 km lounaaseen Roomasta. Ostiassa kävimme Ostia Anticassa, joka on säilynyt hyvin. Ostia Antca syntyi antiikin aikaan, laivoilla ei päässyt Tiberiä pitkin Roomaan, joten lasti täytyi siirtää pienillä jokialuksilla Roomaan. Näin syntyi tärkeä liikenteellinen solmupaikka. Tässä Ostia Antican pääkatu.




Ostian Forum, täällä tehtiin paikalliset päätökset ja oli tietenkin Ostialaisten olohuone. Kun Ostia Anticassa kävelee, eikä ole luonteeltaan arkeologi, niin helposti pukkaa päälle raunioähky. Siitä selviää hyvin katsomalla kokonaisuutta ja miettimällä, kuinka vähän ihminen on itse asiassa muuttunut antiikin ajoista. Hyvin samankaltaista elämää elivät tuolloinkin ilman nykytekniikkaa.




Ostian Amfiteatteri, joka on rakennettu uudestaan löydetyistä tarvikkeista. Toki uutta tiiltä on poltettu ja muurattu. Näiden rakennelmien muoto on aina samankaltainen. Olisi mielenkiinoista tietää ja kokeilla jossain ehjänä säilyneessä, onko se akustiikka todella niin hyvä, kuin taru kertoo.




Antiikin aikaista kylpylän lattian mosaiikkia. Tuntuu uskomattomalta, että näin hyvin voi säilyä mosaiikki lähes kaksituhatta vuotta, voi olla, että sitä on korjailtukin, aidolta silti vaikutti.




Illaksi ajoimme Viterbohon, joka on 70 kilometriä Roomasta luoteeseen. Siellä oli joulumarkkinat. Keskusta oli rauhoitettu autoilta, paljon oli jouluvaloja, ilosia ihmisiä ja hieman viileää.




Joulumarkkinoila oli myytävää laidasta laitaan, juustoa, kinkkua, sitä ilmakuivattua, prosciutto crudo. Kirsti ei erityisemmin pidä siitä. Minun mielestäni se antaa syvemmän maun leivän päällä. Jos vertaa kypsää ja ilmakuivattua keskenään, niin sitä voisi verrata lihapulliin sipulilla tai ilman, ilman sipulia ne ovat kyllä lihapullia, mutta maku on vain hieman keveämpi.




Oli taidetta ja käsityötä. Etualalla oleva Joosefin, Marian ja seimen asetelma sai Kirstin kiinnostumaan ja niin kotiin tuomisina oli tällaista kauneutta. Nämä ovat meillä jouluisin muistuttamassa hienosta matkasta.




Paljon oli myytänä myös rihkamaa ja käyttötavaroita, vaatteita, puutöitä, käsitöitä. Varmaan kaikkea sitä, mitä eurooppalaisilla joulumarkkinoilla yleensäkin myydään.




Viterbossa on myös Paavin palatsi, Italiassa useissa kunnissa ja kaupungeissa on Paavin palatseja. Yritin löytää tietoa näistä, onko se vaan nimi, vai onko paaveilla ollut kesäasuntoja ja palatseja kymmeniä, jopa satoja. Paavejahan on ollut historian aikana paljon, kun otetaan huomioon paavit ja vastapaavit Vatikaanin mukaan paaveja on ollut 265. Vatikaanikaan ei tiedä kaikista paaveista, oliko kyseessä paavi vai vastapaavi. Myöhemmin on päätetty kuka oli kukin ja miten päin. Paavalin kirkossa Roomassa on kaikista paaveista kuva tai paremmin reliefi.




Lauantaina 19 päivä aamulla aloitimme kierroksen Roomassa. Ensiksi menimme Santa Maria degli Angelin kirkkoon, joka on ulkoa päin rauniokasa, mutta sisältä ylellinen kirkko. Olen kuullut siinä antiikin aikoina sijainneen kylpylän, joten rakennuksen käyttötarkoitukset ovat muuttuneet ajan mukaan. Joulun aikaan kirkoissa on paljon seimi rakennelmia.




Seuraava kohteemme oli Basilica di Santa Maria Maggiore, Maggioren kirkkosali on vuodelta 400. Kirkko on lisänimeltään Basilica Papale eli paavillinen. Muistelen paavien virkaanastujaiset suoritettavan juuri tässä kirkossa. Kuvassa yksi lukuisista kappeleista.




Kirkot kiinnostavat, silloin kierrellään kirkkoja, toisaalta jos aikoisi käydä Rooman jokaisessa kirkossa ja viettää aikaa vaikka 30 minuuttia, taitaisi aikaa kulua viikkotolkulla. Kirkkoja Roomassa riittää. Santa Maria Concezione sijaitsee Via Vittorio Venetolla, lähellä Yhdysvaltojen suurlähetystöä. Kirkko on kapusiini munkkien kirkko. Kirkko sinänsä on aika vaatimaton Roomalaisittain. Kävijät ovat enemmän kiinnostuneita Kapusiiniveljeskunnan kryptasta.




Kapusiinimunkit ovat vuosikymmenien ajan aikoinaan sijoittaneet veljeskunnan luut kryptan kappeleihin. Luista on muodostettu kristillisiä sybloleita. Miltä kuulostaa lonkkaluilla sisustettu kappeli. Heidän mukaan, he voivat näin paremmin kunnioittaa kuolleita veljiään. Ei nykyään taitaisi olla mahdollista. Ainakin turistit rikkovat hautarauhaa jatkuvasti.




Ei Rooman reissua ilman Colosseumia. Siellä missä liikkuu paljon ihmisiä, on myös paljon kerjäläisiä. Heillä on ilmiömäinen kyky asettua säälittävään asentoon lähes liikkumattomaksi. Lapsia on ihmetelty, miten he pystyvät olemaan lähes kuolleen näköisiä. Jotkut väittävät, että heidät huumataan. Olen nähnyt heidät lopettavan "työnsä" pieni lapsi on hetkessä vilkas ja eloisa lapsi. Kyllä ihminen voi oppia mitä vain.




Colosseumia käytettiin satojen vuosien ajan rakennustarvikevarastona, jos jotain tarvittiin, niin colosseumilta haettiin rakennustarpeita. On Rooman muistakin antiikin kohteista ryövätty materiaalia. Materiaalia voi olla missä tahansa Rooman vanhoissa taloissa. Siitä huolimatta Colosseum on vaikuttava rakennus ja paljon on jäänyt jäljelle meille jälkipolville. Mussolini oli onneksi sen verran älykäs, että julisti Rooman toisen maalilman sodan aikana vapaakaupungiksi. Näin ollen Rooma välttyi käsittääkseni sodan tuhoilta. Vaikka Colosseumia on ryövätty vuosisatoja, silti se seisoo ylväänä, on kestänyt luonnonmullistukset, monet sodat ja katastrofit, säät, liikenteen tärinät, saasteet... Monet nykyrakennelmat romahtavat turhan helposti. On sitä viisautta ollut ennenkin.




Mielestäni yksi turhimmista ammateista on kaikki feikki antiikin kohteissa. Nämä herrat tuskin ovat lähes 2000 vuotta vanhoja aitoja legioonalaisia.




Paljon on kolhuja ja ajan patinaa, silti ylväästi muistuttamassa meitä antiikin ajoista. Samanlaisia turhuuden markkinoita on ollut nyt ja aina.




Piazza Venezia, aukio josta Mussolini teki oman imperiuminsa keskuksen. Punatiilinen rakennus vasemmalla Palazzo Venezia, joka oli nyt remontissa ja huputettu näköispressulla. Keskellä rakennusta on parveke, josta Mussolini piti tulisia puheita ja propagandaa julisti. Nykyään rakennuksessa on museo ja kirjasto. Vasemmassa kulmassa jossa on torni, sijaitseen San Marcon kirkko. Aukiota hallitsee kolossaalinen Vittorio Emmanuelle II muistomerkki, jota kutsutaan myös nimillä sokerikakku, kirjoituskone jne.




Colosseumin ja Piazza Venezian välillä on Mussolinin paraatikatu Via dei Fori Imperilali, Mussolini jyräsi leveän kadun yli ja läpi Forum Romanumin, paljon historiaa jyrättiin silloin yli. Tällä matkalla huomasin, että hieman yli katselukorkeuden, vilkkaan kadun vieressä sijaitsee asuntoja, joissa on hienoja puutarhoja. Italiassa on todella paljon kesäisin kukkia ja istutuksia mitä ihmeellisimmissä paikoissa, saaden ympäristön näyttämään kauniilta ja houkuttelevalta.




Iltapäivällä ajoimme 100 km päähän Civitavecchiaan, joka todellisuudessa oli Italialaisittain harvinaisen synkkä satamakaupunki. Ajoimme kerran kaupungin läpi ja totesimme, ettei tämä ole meitä varten. Pieni valopilkahdus oli seurata merellä olevia miehiä, jotka harjoittelivat lainelautailua. Maininki oli kuitenkin  sen verran loiva ja pieni, ettei he montaa kertaa päässeen aallon matkaan.




Civitavecchiasta ajoimme Lago di Braccianolle. Olemme kesällä olleet perheen kanssa järven rannalla. Nyt halusimme käydä katsomassa, miltä rantaelämä näyttää talvisin. Rantaelämää ei ollut, kalastajiakaan ei näkynyt. Braccianon kaupungissa sen sijaan oli elämää. Siellä oli menossa joulumarkkinat.




Jouluvalaistus on varmasti kansainvälinen ilmiö. Monesti valot näyttävät kauniilta. Tästä en ole oikein vakuuttunut.




Italiassa on paljon joulupukkeja, heitä riippuu, roikkuu, nojaa, kiipeää, seisoo, makaa... Olisiko syytä tuoda tämä reipas ilmiö myös meille Suomeen. Ei ehkä istu meille, jos minnekään.




Joulumarkkinat Braccianossa. Taustalla Braccianon linna, jossa takavuosina vihittiin eräs filmitähti pariskunta. Silloin viihdemaailman mielenkiinto keskittyi Braccianoon. Kyseessä oli kaiketi Katie Holmes ja Tom Cruise.




Illaksi palasimme Roomaan todistamaan valtaavaa joulukauppaa. Kymmeniä tuhansia ihmisiä oli viettämässä lauantai iltaa kaupungilla. Edessä ylellinen ostoskatu Via Gondotti, takana Espanjalaiset portaat. Näimme kun isosta autosta tuli pariskunta ja he menivät ostoksille vierellään ja takanaan kaiketi turvamiehet, jotka kokoajan seurasivat ymäristöä ja pitivät käden taskussaan. Ei ollut vaikea arvata, minkä kahvaa he pitivät kädessään. En tiedä, harrastavatko nykyajan sankarit kahvan perän loveamista.




Espanjalaiset portaat, ylhäällä Trinita dei Montin kirkko. Portailla oli iso joulukuusi, joiden jouluvalot olivat erikoiset alaspäin valuvat siniset valot. Tietenkään valokuvasta ei efektiä huomaa. Tekniikka jyllää myös jouluvalaistuksessa.




Via del Corso, joka on monesti viikonloppuisin täynnä ihmisiä iltakävelyllä, ostoksilla tai muuten vain viettämässä aikaansa. Tässä yksi tavaratalo, jossa on kyllä häikäisevä jouluvalaistus.




Corsolla oli menossa jokin antimainos kuvaus. Nuori kaunis nainen makasi maassa tavarapaljouden keskellä. Paperissa on teksti "Aiuto, ho tutto cio di cui ho bisogno", suomeksi jotenkin "Apua, minulla on kaikki tämä, joita ennen tarvitsin", Kyseessä on varmasti moniulotteinen sanonta, jota en ymmärrä. Joulumyynnin aikaan varmasti harkittu ajoitus mielenilmaisuun.




Hieman tutkin, onko hän kuinka tosissaan, havaittavaa liikettä en havainnut. Havaitsin tyypillisen Italialaisen kapean nenän, joka on siro, silti ilman kyömyä.




Sunnuntaina 20 päivä, tyypilliseen tapaan runsaan aamupalan jälkeen olimme aikaisin liikkeellä Pietarin kirkolla. Tällä kertaa ei tavinnut parkkipaikkaa etsiä pitkään. Via della Concillazione on katu joka vie Pietarin kirkolle. Kadulla on tilaa parkkeerata. Kieltomerkit on paikallaan, silti en ole päässyt vielä selville systeemistä, milloin he hinaavat autot pois tai laittavat rengasraudat. Pietarin kirkossa on mukava käydä, siellä on niin paljon aiheita ja ihmeteltävää, että aina saa jotain uutta sieltä. Kristillisyyden tuntomerkkejä ovat sanonta hakomaja yrttitarhassa, kuinka hyvin esim. Pietarin kirkko täyttää tällaisen määritelmän.




Pietarin kirkossa oli suurin näkemäni seimi. Seimin edessä ole kaide johon ihmiset polvistuivat rukoilemaan. Väistämättä mieleen pyrkii monenlaisia ajatuksia tästä. On ilmeisen selvää, ettei muualla katolisissa kirkoissa voi olla suurempaa seimeä kuin täällä. Ja pihalla oli tosi iso seimi rakenteilla, joka oli huputettuna niin tiiviisti, ettei sitä päässyt näkemään mistään raosta. Tosin olen Assisissa nähdyt myös isoja seimiä, mutta tämä oli kyllä jotain käsittämätöntä.




Berninin suunnittelema apsiksen katto, jonka alla perimätiedon mukaan on Pietarin hauta. Tässä apsiksessa ainoastaan paavi saa pitää messun. Ja kun paavi pitää messun, se on suurta touhua se, siinä ei olla vaatimattomia.




Pietarin kirkon portailla kuvattuna rakenteilla oleva seimen suuntaa. Kuvasta saa kuvan seimen laajuudesta. Pihalla on aitaukset ja penkit valmiina paavin joulu- ja uudenvuoden messua varten. Kaikkihan eivät mahdu sisään. Pihalla on valtavat videotaulut, josta voi seurata messua.




Hotellihuoneelle hotelli Monte Carlossa. Oli melkoinen sattuma, kun huomasin olevani samassa hotellissa, kuin 14 vuotta aiemmin ja sattumalta. Elämä on täynnä sattumaa, onko sekin, että matka niin usein vie Italiaan ja Roomaan. Ei, se ei ole sattumaa, se rakkautta on, käsittämätöntä rakkautta kulttuuriin sen, ihmisiin, paikkoihin, arkkitehtuuriin, pieniin ilmiöihin ja asioihin. Ei ole Italialaisten vika, että heillä on yhdessä korttelissa enemmän historiaa, kulttuuria ja nähtävää kuin koko meidän rakkaassa Suomessa, näin kaarikoidusti. Ei silti ole ylevää, jos maan pääministeri nauraa pienen maan kirkolle, maan, jolla on nuori historia ja kulttuuri.




Kumppanimme Fiat Panda, pieni ja pippurinen. Niin pieni, ettemme saaneet kunnolla mahtumaan sisälle isoa matkalaukkuamme. Isoa matkalaukkua tarvitaan lähinnä kirjallisuuden ja tekniikan kuljettamiseen. Vaatteille riittäisi pienempikin reppu.

Sivun alkuun

 

|
©2017 Kulkurin kujeet