Italia kutsuu 5.-10.12.2007




Miesporukalla keskiviikkoiltana lensimme Helsingistä Bergamoon. Torstai aamulla aikaisin olimme Venetsiassa, sää oli huomattavasti lämpimämpi, mitä kuvasta voisi päätellä.


 


Herättyämme kauniilla nurmialueella Venetsian laitamilla, aloitimme itsenäisyysjuhlan jo teltassa lipunnostolla ja maamme laululla, kynttilä tietenkin sytytettynä.





Illan pääjuhla oli Venetsiasta etelään erään kauppakeskuksen pihalla, jossa nautimme juhla-aterian ja huiskutimme lippua ja huutelimme ihmisille viettävämme festa nazionalea.





Venetsian karnevaaleihin on vielä aikaa, kuitenkin Juha ottaa mittaa katsellaan karnevaaleja odottavasta.





Markuksen torilla hyysätään puluja, torilla on tuhansittain niitä. ihmiset ruokkivat ja yrittävät saada niitä käsivarsilleen ja muuallekin.





Kun ilta koittaa ja gondolieri kajauttaa pimenevään iltaan italialaisen rakkauslaulun, silloin on hyvä hetki miettiä, mitähän suuhunsa laittaisi.





Roomassa ei voi välttyä kuvauspyynnöltä. Juha ikuistaa rakastavaisen parin ikuisen colosseumin edessä.





Jo kaksituhatta vuotta nämä sotilaat ovat odottaneet muutosta elämäänsä. Edelleen heidän täytyy viettää aikaansa vangittuina Colosseumin taikaan.





Fontana di Trevi, käännä selkäsi, heitä kolikko oikean olkasi yli, toivo ja toive toteutuu seuraavalla Rooman reissulla. Tunnustan, etten ole kokeillut onneani, suihkulähde on silti ainutlaatuinen.





Mikko ja Juha evästävät Pietarin kirkon silhuetissa, etualalla myös kodittomia, kontrastia kerrakseen.





Pietarin kirkossa kun pidetään adventinajan messuja, siellä ei pieneen tyydytä, messua veti kardinaali ja pappeja ja muita asessoreita oli kaikkiaan lähes viisikymmentä.





Via Corson ja Espanjalaisten portaiden välimaastossa oli kymmeniätuhansia, ellei peräti useampi sata tuhatta ihmistä. Marian synnittömän sikiämisen juhlan viettoon ja ostoksille tulleet ihmiset täyttivät kymmenet kadut, ettei välillä mahtunut edes kunnolla kävelemään. Yhtään juopunutta ei näkynyt. Kerrassaan mainio tunnelma. Eläköön Italia ja Rooma.





Roomasta löytyy aina hyvä yöpaikka, tällä kertaa mainio yöpaikka löytyi liikenteen jakajasta, jossa nurmi vihersi. Ja vettä satoi.





Via Venettolla on kirkko, jonka krypta on koristeltu ihmisen luilla ja pääkalloilla. Vaikuttava kokemus, luostarin munkit rakensivat nämä, jotta voisivat paremmin kunnioittaa edesmenneitä. Kuvaaminen oli ehdottomasti kielletty, joten skanneri lauloi postikortista.





Pietari kavahti kristittyjen vainoja, hän pakeni Roomasta, Via Appialla häntä vastaan tuli tutun näköinen hahmo, hän tunnisti kulkija vapahtajaksi. Pietari kysyi, Quo vadis Domine, Jeesus vastasi, menen uudelleen ristiinnaulittavaksi. Tästä Pietari ymmärsi, että hänen on mentävä kohtaamaan marttyyrikuolema. Tästä perimätiedon mukaisesta kohtaamisesta on Jeesuksen jalanjäljet syöpyneet marmorikiveen. Tosin Raamatun historia ei tunne Pietarin olleen Roomassa.





Civita di Bagnoregiossa kävimme pienessä oliivi- ja viinimusesossa. Tässä postikortissa aasi pyörittää puristuskiveä.





Satoja vuosia voi kestää rakennukset ja katot, silti edelleen toimii.





Takkatulen ääressä on hyvä nauttia välipalaksi cappuccinoa. Kaunis kahvila vuorella kuolleessa kaupungissa.





Assisissa tutustuimme Fransiscus Assisilaisen historiaan. Hän halusi pyhittää elämänsä vaatimattomalle elämälle, rukoilla ja vetää luostaria. 800 vuotta hänen kuolemansa jälkeen Assisilaisen hauta on kryptassa ja kaksi kirkkoa hänen päällään. En ole ennen nähnyt kahta kirkkoa päällekkäin, täällä sekin ihme on nyt nähty. Viimeksi käydessämme täällä, emme kirkkoon päässeet maanjäristyksen vuoksi.





Pisaan kurvasimme vielä sunnuntai-iltana ihmettelemään, miksei yhtä tornia nyt saada suoraksi. Me sitä vaan pällisteltiin vinoa tornia, ihan kuin kotona, kaikki seinät vinossa, eikä kukaan käy ihmettelemässä. Maanantai aamuna lento oli jo kahdeksalta Berliinin kautta Helsinkiin.
 

 

Sivun alkuun

 

 

|
©2017 Kulkurin kujeet