Italian ja Saksan kevätkukkasia 14 - 23.5.2010

Laajempi matkakertomus nettilehdessä.




Perjantai-iltalento Helsingistä Dusseldorfiin, auton vuokraus ja puolen yön maissa olimme Cappenbergissä Sippoloilla. Alman järjestämällä aamukävelyllä saimme ihastella kukkivaa rypsipeltoa.





Aamukävelyjoukkue ennen ristiäisiä, Almalla oli hieno valmis suunnitelma, missä käymme ja mihin tutustumme.





Suklaatehtaaseen tutustuimme innokkaasti, videolta näimme suklaan tien viljelmältä suuhun asti.





Suklaakoneiden esittelyä, valmiin suklaamassan maistelua ja kassi täynnä ostoksia oli hyvä jatkaa kierros loppuun.





Kalla Karelian ristiäisiä vietimme lauantai päivänä. Lauantaina olivat myös seurat Cappenbergissä ja sunnuntaina Bönenissä.





Maanantai aamuna kuuden jälkeen lähti lentomme Milanoon. Muutaman päivän vierailu oli antoisa ja mieliinpainuva. Keskusteluhetket olivat mieleenpainuvia.





Maanantai päivän ajoimme Gardan ympäri, kävimme kylissä. Joimme cappuccinoa, maistelimme pizzaa, majoituimme leirintäalueelle. Illalla olimme väsyneitä. Auringon laskun aikaan olimme jo levähtämään.





Tiistaina kiertelimme Soavea, Grezzanaa, Giazzaa, Veronaa, Bosco Chiesanovaa, Bolcaa ja Montecchio Maggiorea. Palasimme yöksi vielä Leirintäalueelle Gardalle.





Keskiviikko oli Veneton tasangon vuoro, ihastuttavia kyliä, pieniä välipala herkkuja, malttamatonta Giovannaa ja lämpöä. Veneton tasangolla tutustuimme mm. Marosticaan, Bassano del Grappaan, Castelfrancoon, Trevisoon, Asoloon. Yöksi ajoimme Venetsiaan Camping Rialtoon.





Koko torstai päivä aamusta iltaan vietimme Venetsiassa. Löysimme paljon paikkoja, jossa emme ole aikaisemmin käyneet. Sehän ei ole vaikeaa, onhan Venetsiassa suunnattomasti nähtävää. Seitsemäs kerta kaupungissa ja silti tuntuu, ettei ole nähnyt paljoakaan. Joka kerta kuitenkin jotain uutta ja sopivasti vanhaa.





Helposti unohtuu, ettei kaupunki ole ulkoilmamuseo vaan asuttu ja täynnä elämää oleva kaupunki, jossa on paljon muitakin elinkeinoja, kuin turismi.





Kirsti toive oli päästä myös Comolle, sehän on selvä, Comolla vietimme perjantaipäivän, olimme rannalla, emme sentään uimassa, vesihän ei ollut vielä yli kahtakymmentä astetta, joka on raja uimiselle. Comon rannat saavat unelmoimaan siitä, mikä ei ole mahdollista, omasta huvilasta tai asunnosta järven ääreltä. Yöksi ajoimme lähelle Milanoa, josta aamu kahdeksan lento Dysseldorfiin.





Lauantai päivä keskityimme Moselin laaksoon, kauniit joenrantakylät, suunnattomat viiniviljelmät, sekä kansanjuhlat, joita joen varrella oli, ihmetyttivät.





Ajoimme Trieriin asti, jossa olen käynyt viimeksi vuonna 1984. Rooman vallan ajalta Trierissä on merkittävin muistomerkki, riemukaari.





Trierin keskusta on hyvin säilynyt, tosin surutta vanhojen talojen alakerrat ovat muutettu liiketiloiksi isoin näyteikkunoin, tosin ei sentään pahimmalla tavalla, julkisivuihin ei ole paljoa kajottu.

Sivun alkuun

 

|
©2017 Kulkurin kujeet