Korkeasaaresta Porvooseen 20.5.2012

 

Sunnuntairetkemme lähti liikkeelle Mustikkamaalta, josta kävellään kauniin luonnon läpi Korkeasaareen. Korkeasaari on varmasti aina lasten toivepaikka. Aikusenakin siellä käy mielellään ajoittain.

 

 

Amurin Leopardi osoittautui hankalaksi kuvattavaksi puolihuolimattomasti. Kun kuvitteli sen olevan hyvin hollillaan, jotenkin se kiepsahti toisin kuin ajatteli.

 

 

Kissalaakso on mielenkiintoisimpia paikkoja korkeasaaressa.

 

 

Korkeasaaren puistomaisuuteen on vahvasti panostettu, ilolla seurasimme uusia kasvustoja.

 

 

Karhun touhut naurattavat lapsia, eikä syyttä.

 

 

Riikinkukon elämä tuntuu olevan pääasiassa jäykistelyä. Onneksi Luoja on ihmisen vapauttanut heltoista ja pyrstöistä.

 

 

Oikeasti mietiskelin, mitä magnustimen päässä liikkuu, luonnossa otus on kova tähystämään.

 

 

Ruokatauko on välillä paikallaan  
   
   

 

 

 

 

Porvoon mitalla nähtävyyttä, Porvoolaisten onni on omistaa tämä maisema.

 

 

Rantamakasiinit ihastuttavat, joskus on ranta ollut näitä täynnänsä. Ihastuttavaa.

 

 

Porvoon kirkon vieressä on koivu, mutta mikä, ei ole leikelty, onko jokin lajike vai mutaatio, kenties oikku vai sattuma, riippakoivun tapaan  laskeutuu, mutta tuo mataluus, tässäpä mietittävää.

 

 

Alkukesän tuoksut on saatava kartalle, tulevaa varten muistoihin.

 

 

Särkynyt sydän, tuskainen nimi, ah niin kaunis.

 

 

Lelukauppa Riimikko sai lapset innostumaan, vanhempien onneksi liike oli kiinni.

 

 

Porvoon valtiopäivät, jokainenhan meistä nämä asiat muistaa???

 

 

Valtiopäivätalo Porvoossa, nykyisin yksi Porvoon museoista.

 

 

Minä pidän vanhoista kettingeistä...

 

 

Lapset ihastuivat vanhaan tykkiin, hyvä liukumäki, Viola tuumi.

 

 

Sivun alkuun

 

 

|
©2017 Kulkurin kujeet