Helsingin viterloa sykeröintiä




Sunnuntaina 22.8. oli retken aika. Koko kesänä emme ole retkeilleet juuri laisinkaan. Olemme havainneet, kuinka helposti lähialueet jäävät vähemmälle huomiolle nuorempien lasten kanssa. Perusasioita on hyvä kerrata myös nuorempien lasten seurassa. Päivän aloitimme Sibelius monumentilta, joka aikoinaan oli kiistelty hanke, kuten lähes kaikki patsaat ja monumentit nykyään. Sibelius monumetti on erityisen onnistunut, katsoo sitä mistä suunnasta tahansa. Kuvanveistäjä Eila Hiltunen on luomuksen taiteillut.












Monumenttikohun velloessa, tehtiin kompromissi, monumentin viereen kalliotöyräälle tehtiin kuvanveistäjän toimesta Sibeliuksen reliefi, joka on kokonaisuutta ajatellen täysin turha, irrallinen osa. Siinä ne kuitenkin ovat yhdessä matkailijoiden ja kaupunkilaisten katsottavissa ja ihmeteltävissä.






Matka jatkui leikkipuiston kautta keskustaan, jossa yritimme päästä Temppeliaukion kirkkoon, siellä oli kuitenkin ilmeisesti häätilaisuus ja ovet tiukasti kiinni. Joten kävelimme Kamppiin välipalalle Simonkentän tuntumaan hampurilaisten merkeissä. Kävimme näyttämässä vanhaa seurapaikkaa Fredalla, lapsia ihmetytti paikan sijainti, miten on mahduttu, missä autot olivat. Ennen autolle paluuta kävimme katsomaan eläintieteellisen museon ulkoa, Sibelius akatemian, eduskuntatalon ja paljon muuta.






Seuraavaksi ajoimme Herttoniemeen, menimme Aino Acten huvilalle, joka on erikoisen näköinen ja kaunis, viime vuosina piha-alueen ja puiston hoitoon on erityisen hienolla tavalla kiinnitetty huomiota.






Kaunis yksityiskohta pihan kukkaistutuksista.






Aino Acten huvila on matkan varrella Tullisaareen, pieneen luonnontilaiseen ulkoilusaareen, jossa jo nuoruudessani usein vietimme mukavia hetkiä. Kallellaan olevaan koivuun olen itsekin kiivennyt nuorena, nyt saman innostuksen kokevat lapsemme.






Tullisaaren ympäri menee polku, vaikka saari on pieni, se on monimuotoinen, on kuivaa kangasta ja toiselta puolelta saarta löytyy jo lehtoa. Ihmeellinen on Luojan työ luonnossa.






Kuin tilauksesta Joutsen ui rantaan. Lapset kysyivät onko se Kyhmy- vai Laulujoutsen. Tiedän niin vähän linnuista, etten kyennyt tunnistamaan ja mistä tunnistaa, kun ei tiedä mistä sen tunnistaa. Lintukuvista netistä sen tunnistin. Kyhmyjoutsenhan siinä uiskentelee.






Viola halusi vinon koivun luona vielä häntäkin kuvattavan, kun hän ei voinut kiivetä puuhun. Syynä ilmeisen varovaiset vanhemmat.






Aino Acten tunnelmissa söimme toisen välipalat parkkipaikalla. Romanttisempaa tietysti olisi mennä nurmikolle picnikille, käy se näinkin.






Herttoniemessä on tämäkin ihmeellisyys, hyppyrimäki, oikeastaan useita. Ja pinnoitettu tietenkin, kun niin vähän lunta normaalisti on meillä. Täällä on ollut myös Speden linkomäki, en sitä nyt täältä löytänyt, kai purettu pois. Ylen elävässä arkistossa filmin pätkä.  http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=86&t=574&a=5056

Kiertelimme Itä-Helsinkiä, kävimme Kontulassa, Itäkeskuksessa ja Myllypurossa.





Kotoa saimme puhelun ettei kukaan tee ruokaa. Kaikki ovat itselleen tehneet syötävää. Ajoimme kaupan kautta ja päätimme päivällistää Seurasaaren edustalla ja söimme maukkaan pataruuan. Illan lopuksi kiertelimme Seurasaarta, jolla on erityinen merkitys koko pääkaupunkiseudulle. Lähes ainutlaatuista maailman laajuisesti.






Karunan kirkko Seurasaaressa. Aitous on todentuntuista, hautakiviäkin on tänne siirretty. Jos ei tietäisi kirkon siirtohistoriaa, ajattelisi sen olevan alkuperäinen.





Sinikan taiteilua Seurasaaren lavalla.






Kaikki aina päättyy, niin meidän retkipäiväkin, joka antoi meille kaikille niin viterlon sykeröivän tunnelman ja toivottavasti lapsille hieman Helsinkitietoa, joka kuitenkin kuuluu meille kaikille yleissivistykseen.

Sivun alkuun

 

 

|
©2017 Kulkurin kujeet