Varsinais-Suomen ja Kemiönsaaren kirkkokierros 16-17.6.2012

 


Retkemme aluksi kävimme Sammatissa uimassa. Sieltä saavuimme Kiikalaan, siellä Kassu oli myös takavuosina kanttorina. Kiikalassa hänen ollessa, en ehtinyt käymään hänen luonaan. Kirkko on  Salon seurakunnan kirkko Kiikalassa Salossa. Kuntaliitokset ja seurakuntien yhdistymiset näkyvät alueella. Kirkko on Kiikalan seurakunnan kolmas ja se on rakennettu vuonna 1859. Puurakenteinen kirkko on tyyliltään uusgoottilainen pitkäkirkko. Kolminivelinen kellotapuli on vuodelta 1800. Nykyisen kirkon valmistuessa vuonna 1859 kellot siirrettiin siitä kirkon länsitorniin

 

 

Carl Georg Napoleon Simelius syntyi vuonna 1813, samana vuonna Napoleon hävisi ylivoimaiselle viholliselle Leipzigissa, josta hän vetäytyi Ranskaan. Liekö tapahtumilla yhteys Kiikalaan Napoleoniin.

 

 

Kiikalan kirkon läheisyydessä, seurakuntatalon takana on hieno leikkipuisto. Lapset testasivat puistoa hartaasti ja pitkään.

 

 

Someron kirkko Someron Kirkonmäellä Somerolla on Georg Theodor von Chiewitzin suunnittelema, tyyliltään uusgoottinen punatiilinen pitkäkirkko. Kirkko on rakennettu vuonna 1859.

Kirkon urut ovat J.A. Zachariassenin urkurakentamon valmistamat vuodelta 1880. Urkuihin tehtiin muutoksia 1960- ja 1970-luvuilla, mutta ne entistettiin vuonna 2000. Soitin on arvokas esimerkki suomalaisesta urukujenrakennushistoriasta.

Vuonna 2009 julkaistussa Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien kulttuuriympäristöjen luettelossa Someron kirkkoympäristö, johon kuuluu myös muun muassa keskiaikainen Someron kivisakaristo, on määritelty valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi ympäristöksi. (Wikipedia)

 

 

Someron kirkon luona Kärhäkkä kukkia, Kärhäkkä on minun yleisnimitys kukille, joita en tunne. Kärhäköitä on paljon eri lajikkeita.

 

 

Someron lähellä on Häntälän kylä. Kuvassa Häntälän lakkautettu meijeri. Häntälässä on myös toinen nähtävyys, Häntälän notkot, luonnon notkelmat.

 

 

Kuusjoen kirkko on myös Salon seurakunnan kirkkoja. Kirkko valmistui silloisen Kuusjoen saarnahuonekunnan saarnahuoneeksi vuonna 1823. Hirsirakenteinen kirkko on tyypiltään torniton pitkäkirkko, jossa on runkohuonetta matalammat kylkiäiset. Puinen kellotapuli on vuodelta 1882.Lähellä kirkkoa on kivimakasiini vuodelta 1927. Hautausmaa on pieni ja erillään kirkon takana, myös kauempana kylältä on toinen hautausmaa. Kuusjoen kylä on kaunis ja viihtyisä.

 

 

Perttelin kirkko on keskiaikainen kivikirkko, joka sijaitsee entisessä Perttelin kunnassa Salossa. Kivikirkko rakennettiin todennäköisesti noin vuosina 1500–1520.

Museovirasto on määritellyt Perttelin kirkkomaiseman ja Perttelin kirkolle Uskelan Isokylän emäkirkon sivuitse johtavan historiallisen Hiidentien yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä. (Wikipedia)

 

 

Kirkon portit ovat myös mielenkiintoisia, niitä kuvaan myös usein. Perttelin kirkon portti.

 

 

Perttelin kirkon kupeessa on valtava vuorimäntyryhmä, lapset ovat puissa, kuvasta vaikea löytää.

 

 

Halikon kirkko Salon seurakunnassa on 850 hengen osittain keskiaikainen kivikirkko. Kirkko sijaitsee Halikon keskustassa, kirkonkylällä Kirkkorinteen päällä, ja näkyy kauas.

Vanhin tieto kirkkorakennuksesta Halikossa on vuodelta 1352. Kyseessä oli puukirkko, jonka sijainnista ei ole varmaa tietoa. Se sijaitsi joko Rikalanmäellä tai nykyisen kirkon paikalla.

Nykyisen kirkon arvellaan valmistuneen noin 1440. Kirkko on yksi Suomen 73:sta keskiaikaisesta kivikirkosta. Alun perin harmaakivestä rakennettu kaksilaivainen pitkäkirkko omistettiin Pyhälle Birgitalle, 1300-luvun pyhimykselle. Reformaation seurauksena Halikon kirkon seinät kalkittiin, jolloin keskiaikaiset katoliset maalaukset jäivät kalkkimaalin sisään.

1700-luvulle tultaessa kirkko oli jo huonossa kunnossa ja jäänyt ahtaaksi. Kirkkoa laajennettiin Maria Katariina Armfeltin toimesta vuonna 1799, mutta se jäi silti liian ahtaaksi. Laajennuksessa kirkkolaivan itäpuolella rakennettiin kokonaan uusi kuori. Laajenuksen suunnitteli turkulainen John Sundsten. (Wikipedia)

 

 

Kellotapulin takana on hautoja, Armfelt, Boström....

 

 

Sauvon keskiaikainen kirkko, rakennettu n. 1460. Kirkosta on löytynyt kalkkimaalausteksti kuori-ikkunan luota 1472, joten Sauvon kirkko on aika poikkeava keskiaikainen kirkko varmasta aikalaismerkinnästä. Kirkko ei ole koskaan palanut tai muuten tuhoutunut, pala arvokasta historiaa. Kirkko on kolmilaivainen hallikirkko, jonka laivoja erottavat tiiliset pilarit.

Sauvon kirkon tähtiholvien on sanottu edustavan keskiaikaisen kirkkorakennustaiteen huippua Suomessa. Tyyliltään ne muistuttavat Kemiön ja Tenholan kirkon holveja.

 

 

Alttaritaulu on 1600-luvun puolivälistä, tekijää ei tiedetä. Kirkon vanhin irtaimisto on peräisin samalla paikalla olleista puukirkoista, kasteallas on 1200-luvulta. Kirkossa on säilynyt hyvin myös 1600-luvun hautavaakunoita.

 

 

Karunan kirkko sijaitsee Karunassa, Sauvossa. Kirkko on rakennettu 1908–1910 Josef Stenbäckin suunnittelemana Karunan harmaasta graniitista. Tyyli edustaa kansallisromantiikkaa. Istumapaikkoja on 480. Kirkko on tornillinen pitkäkirkko. Torni on sijoitettu pohjakaavaan epäsymmetrisesti kaakkoon. Etelässä kirkkoon liittyy puolipyöreä eteisabsidi. Kuori on itäpuolessa. Kirkkosalin keskellä olevassa betonisessa tähtiholvissa ja vyökaarissa on köynnöskoristelua, muuten kirkko on sisältä rapattu valkoiseksi. Kirkkoa on luonnehdittu yhdeksi Suomen onnistuneimmista ja kauneimmista kansallisromanttisista kirkoista.

Ilmari Launis on suunnitellut kirkon alttarilasimaalaukset ("Ristiinnaulittu, jonka juurelta vuotaa elämän veden virta" sekä sivuilla "Kalkkia ja leipää kantavat enkelit"). Kirkko on suosittu vihkikirkko. Kellot vuodelta 1689. Kirkossa on 5-äänikertaiset urut vanhasta kirkosta, mutta niiden sijaista käytössä on sähköurut.

Kun kirkko oli valmistunut, sen vieressä sijainnut Karunan vanha kirkko siirrettiin Helsinkiin Seurasaaren ulkomuseoon.

Karunan vanhan kirkon rakentamiseen liittyy huikea tapahtuma:

Arvid Horn af Åminne (10. tammikuuta 1631 Kärkinen Karuna Sauvo – 17. maaliskuuta 1692) oli suomalainen aatelismies.

Horn omisti Varsinais-Suomen Karunassa sijaitsevan kartanon. Ollessaan nuori upseeri hän halusi mennä naimisiin serkkunsa Ingeborg Gyldenärin kanssa. Hänen isänsä Mauritz ei kuitenkaan antanut liitolle hyväksyntää, joten Arvid pyrki ratkaisemaan tilanteen tuomiokapitulin avulla. Tuomikapitulin mukaan asia kuitenkin kuului kuninkaalle. Koska vaikutti siltä, että asian selviäminen veisi runsaasti aikaa, Horn päätti ”ryöstää” Ingeborgin Kankaisten kartanosta. Ryöstön toteuduttua he asuivat yhdessä Lohjan Laakspohjassa talven ajan. Virallista vihkimistä Horn ei kuitenkaan onnistunut järjestämään erilaisista yrityksistä huolimatta. Niinpä hän päätyi vangitsemaan pastori Stigaeuksen Laakspohjaan. Pastori pääsi vapaaksi vasta luvattuaan vihkiä Arvid Hornin Ingeborgin kanssa. Tämä vihkiminen täytti muodolliset vaatimukset mutta ei saanut osakseen yleistä hyväksyntää. Kirkossa Ingeborg ja Arvid Horn eivät esimerkiksi saaneet ottaa osaa ehtoolliseen.

Ingeborgin kuoltua Arvid Horn avioitui Maria Elisabet Kruse af Kajballan kanssa, joka oli hänen toisen serkkunsa tytär. He eivät kuitenkaan saaneet arvolleen sopivasti istua kirkon ensimmäisessä penkkirivissä, mikä vastasi Ingeborgin kanssa solmitun liiton aikana vallinnutta tilannetta. Niinpä Horn rakennutti Karunaan oman kirkon, Sant Maria Elisabethin, joka nykyisin tunnetaan Karunan vanhana kirkkona.

Karunan vanha kirkko on Karunaan 1680-luvulla rakennettu puukirkko, joka myöhemmin on siirretty Helsingin Seurasaaren ulkomuseoon. Kirkon rakennutti Karunan kartanon omistaja, vapaaherra Arvid Horn af Åminne. Horn velkaantui kirkkohankkeen vuoksi niin pahoin, että joutui myöhemmin myymään kartanonsa. Karunan vanhassa kirkossa tehtiin mittavat muutostyöt 1770-luvulla. Alun perin siinä oli aumakatto ja tasainen laipio, mutta vuosina 1773-74 katto muutettiin jyrkäksi harjakatoksi ja kirkkosaliin rakennettiin puinen tynnyriholvi. Samalla ikkunat vaihdettiin aiempaa suuremmiksi kaari-ikkunoiksi. Nykyisen muotonsa kirkko sai 1780-luvulla, jolloin kirkon länsipäätyyn rakennettiin eteinen.

Nykyisen Karunan kirkon valmistuttua vuonna 1910 vanhan kirkon viereen, siirrettiin vanha kirkko Seurasaareen vuonna 1912. Se on nykyäänkin Seurasaaren ulkomuseon tunnetuimpia rakennuksia. Se on käytössä vain kesäisin, jolloin siellä pidetään jumalanpalveluksia ja konsertteja, ja sitä käytetään myös vihkikirkkona. Kirkon pihalla on ulkomuseon perustajan, Axel Olai Heikelin hauta. (tiedot poimittu Wikipediasta)

 

 

Iris Messnerin hauta Karunan hautausmaalla, hän eli 1943-1998. Näyttävä hauta, en löydä hänestä mitään tietoa.

 

 


Karunan hautausmaan koristusta.

 

 

Kemiön kirkko on kirkkorakennus Kemiönsaaressa, entisessä Kemiössä. Nykyisen kirkon paikalla olleesta puukirkosta on varhaisin maininta vuodelta 1445, mutta kirkon kaivauksista on löytynyt rahoja 1300-luvulta. Pyhälle Andreakselle pyhitetty kivikirkko on valmistunut todennäköisesti vuonna 1469, ja sen kellotorni on vuosilta 1786–1788. Tulipalot ovat vaurioittaneet kirkkoa usein. Kirkkoa on remontoitu useaan otteeseen. Kunnostustyöt eivät ole olleet aina sopusoinnussa vanhan kirkkorakennuksen kanssa. Vuosina 1920-1922 kirkkoa kunnostutti ja Amos Anderson yhdessä Armas Lindgrenin kanssa, joka on myös vastannut kirkon alttarilasimaalauksista. Amos Anderson on käsitykseni mukaan tukenut huomattavasti kunnostustöitä.

Museovirasto on määritellyt Kemiön kirkon ja pappilan valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.

 

 

 

Kemiön kirkon ovella Viola ja Alisa.

 

 

Amos Andersonin ja Carl Hagmanin haudat. Carl Hagmania en tunnista, Amos Andersonin varmaan kaikki. Kemiön saaressa on hulppea Andersonin huvila, joka nykyään on museo. Kävimme siellä 10 vuotta sitten, tällä kertaa aika ei riittänyt.

 

 

Dragsfjärdin kirkko on kirkkorakennus Dragsfjärdissä Varsinais-Suomessa. Se on rakennettu vuosina 1753–1755 kirkonrakentaja Antti Piimäsen johdolla. Tuolloin se nimettiin valtakuntaa hallinneen kuninkaan Aadolf Fredrikin mukaan Adolfin kirkoksi. Ristikirkon muotoisen kirkon kellotapuli valmistui vuonna 1763. Kirkossa on vuonna 1690 lahjoitettu alttaritaulu ja vuodelta 1753 peräisin oleva saarnastuoli. Nykyisin keltainen kirkko on aiemmin ollut maalattu punamullalla.

Paikalla on ollut kappeli, jonka rakentamisvuotta ei tiedetä. Huonokuntoinen kappeli purettiin, ja vuonna 1695 valmistui uusi. Se kävi pian pieneksi, ja nykyinen kirkko valmistui 1755.

Saarnastuolin on tehnyt vuonna 1753 Eric Biur. Kirkon urut vuodelta 1977 ovat 16-äänikertaiset, ja ne on valmistanut Kangasalan Urkutehdas.

Museovirasto on määritellyt Dragsfjärdin kirkon ympäristöineen yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä. (Wikipedia)

Jälleen törmäsimme Piimäsiin, Antti ja hänen poikansa Mikael olivat Lounais-Suomalaisia taitavia kirkonrakentajia. Adolf Fredrik on minulle kiintoisa Ruotsin kuningas, johon minulla on ilmeisen ainutlaatuinen side, siitä joskus myöhemmin.

 

 

 

Sisätilaa kattaa lautaholvit. Niiden risteyksessä pendeltiiviltä nouseva kahdeksankulmainen välikattokupoli on tyyppinsä varhaisin esimerkki Suomessa. Barokkityylinen saarnastuoli on kirkon ikäinen, penkistö on 1800-luvun lopusta. Kirkon katosta valaisinkruunujen välissä roikkuu muutama kaunis purjelaivan pienoismalli saaristolaistyyliin.

 

 

Taalintehtaan kirkko on entisessä Dragsfjärdin kunnassa Taalintehtaalla sijaitseva kirkko. Se on rakennettu vuosina 1921–1922, ja rakennuttaja oli Taalintehtaalla toiminut metodistiseurakunta. Vuonna 1934 Taalintehtaan rautatehtaan omistajiin kuulunut paroni Wrede osti kirkon ja tarjosi evankelis-luterilaisen seurakunnan käyttöön, ja se vihittiin vuonna 1934 evankelis-luterilaiseksi. Seurakunta osti kirkon 1974.

Kirkon kellotapuli on vuodelta 1959, ja sen on piirtänyt Dag Englund. Suuri kello on valettu tehtaan valimossa, pieni kello on tehtaan vanha palokello. Kirkko on rakennettu masuunikuonasta valetuista slakitiilikivistä.

Kirkon akustiikka on hyvä, ja sitä käytetään konserttitilana.

Urut ovat yhdeksänäänikertaiset, ja ne on rakentanut 1967 Hans Heinrich. (Wikipedia)

 

 

Taalintehtaan kirkon sisätilaa.

 

 

Västanfjärdin vanha kirkko on kirkkorakennus Västanfjärdissä Kemiönsaaren kunnassa. Se on pyhitetty Pyhälle Jaakobille. Kahdeksankulmainen kirkkorakennus on rakennettu vuosina 1759–1760, ja sen länsipuolella oleva kaksiosainen kellotapuli on rakennettu vuonna 1763.

Kirkon rakensi turkulainen rakennusmestari Isak Olin, kellotapulin rakensi ajovouti Isak Gran. Kirkon kiinteä sisustus on pääosin alkuperäinen, mutta alttaritaulu ja saarnastuoli ovat 1800-luvulta. Kirkon nimi on St. Jakobs kyrka kirkon vihkineen papin mukaan. Se on rakennettu talkoilla, ja alkuun se on kuulunut Kemiön seurakuntaan, sittemmin Västanfjärdin seurakuntaan ja vuodesta 2009 Kemiönsaaren seurakuntaan. Kirkon edessä on meren uhreille pystytetty muistomerkki. (Wikipedia)

Kirkko on kahdeksankulmainen octagon kirkko, tosin ei tasakylkinen, vaan pitkäsivuinen.

 

 

Västanfjärdin vanhan kirkon vaatimatonta sisätilaa kuvattu parvelta. Parvi ei ole koskaan valmistunut, siellä on vain muutamia lankkuja palkkien päällä. Kirkossa ei ole sähköjä, jatkojohdoilla on vedetty virta kannettaville sähköuruille.

 

 

Västanfjärdin uusi kirkko on kirkkorakennus Västanfjärdissä, Kemiönsaarella Turunmaan seutukunnassa. Se edustaa kansallisromanttista tyylisuuntaa, ja se on rakennettu karkeahakatusta harmaakivestä vuosina 1910–1912. Suunnittelijana toimi arkkitehti Helge Rancken. Vuonna 1956 kirkon sisätilat uudistettiin hyvin perusteellisesti Kaj Englundin johdolla. Vuonna 1960 asennettiin kirkkoon sen nykyiset, dresdeniläisen Gebrüder Jehmlichin rakentamat 15-äänikertaiset urut. Kirkon alttaritaulu on peräisin vuodelta 1864, ja sen on maalannut A. F. Ahlstedt. (Wikipedia)

 

 

Kirsti Västanfjärdin uuden kirkon salin keskikäytävällä. Kirstillekin vaativa tämä kirkkoharrastus.

 

 

Koko sunnuntaipäivä satoi vettä, lapset eivät päässeet ulos leikkimään ollenkaan. Näin hekin kiertelivät kirkkoja. Illansuussa ateriaa odotellessa luettiin kerättyä kirkkotietoa.

 

 

Angelniemen kirkko on rakennettu 1772 Kemiön saaren pohjoispäähän niemeen ja sijaitsee korkealla kalliolla meren äärellä. Kirkkoon mahtuu 250 henkeä. Kirkko rakennettiin turkulaisen rakennusmestarin Matti Åkerblomin johdolla. Se on pitkäkirkko, jossa on kirkkolaivan lisäksi sitä matalammat vastakkain olevat sakaristo ja asehuone. Kirkon länsitornissa on kolme kelloa, jotka ovat olleet käytössä vuosista 1738, 1824 ja 1844 alkaen.

Alttaritaulu on Aleksandra Ståltin öljymaalaus vuodelta 1897 ja se kuvaa Kristuksen kirkastumista. Taulun yläpuolella on 1300-luvulta peräisin oleva krusifiksi. Saarnatuoli on vuodelta 1772. Sen sivujen ja porraskaiteiden katkokaaripeileihin on maalattu Jeesuksen, evankelistojen ja apostolien kuvia. J. A. Zachariassenin urut on rakennettu 1898 ja ne ovat mekaaniset ja kuusiääniset. Niiden lisäksi kirkossa on vuonna 2002 hankitut digitaaliurut, jotka kestävät merellisen ilmaston ja ovat soittokuntoiset säällä kuin säällä.

Kirkkoa korjattiin perusteellisesti vuonna 1843: uusimalla vesikatto, lattian korotuksella ja portaitten tekemisellä saarnatuoliin. Uusi korjaus toteutettiin arkkitehtien T. Soran ja G.H. Wahlroosin suunnitelmien mukaan vuonna 1935. Silloin mm. laitettiin alttariseinän ikkunoihin lahjoituksena saadut kristillisiä vertauskuvia sisältävät lasimaalaukset.

Angelniemi oli itsenäisenä seurakuntana ja kuntana vuodet 1916-1966, jonka jälkeen se palasi takaisin osaksi emäpitäjäänsä Halikkoa. Nykyisin kirkossa pidetään kesäisin jumalanpalveluksia kaksi kertaa kuukaudessa ja talvikaudella lähinnä vain suurten kirkollisten juhlapyhien yhteydessä.

Museovirasto määritteli vuonna 2009 Angelniemen kirkon ja sitä ympäröivän kulttuurimaiseman yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.

 

 

Angelniemen kirkonrantaa kulttuurimaisemassa. Täällä keskellä ei oikeastaan mitään, on hieno kirkko, siinä on jotain hienoa, vähän samaan tapaan kuin Karunassa.

 

 

Sirkelän enkelit sateessa.

 

 

Hautausmaan lähistöllä on iso maalaistalo, pihassa paljon surukuusia, liekö talossa ollut vuosien saatossa paljon surua.

 

 

Lapsille aina elämys, Angelniemeltä lossila mantereen puolelle.

 

 

Uskelan kirkko on Salon seurakunnan kirkko Uskelassa Salossa. Kirkko sijaitsee korkealla mäellä paikalla, jossa vuoteen 1830 oli keskiaikainen Salon kappelikirkko, joka tuolloin purettiin uuden kirkon rakennusaineiksi. Vuonna 1832 valmistuneen kivirakenteisen kirkon on suunnitellut oman aikansa kuuluisin suomalainen arkkitehti Carl Ludvig Engel. Tyypiltään kirkko on yksilaivainen pitkäkirkko, johon liittyvät asehuone ja sakaristo. Länsipäädyssä oleva torni on rakennettu vuonna 1860.

Museovirasto on vuonna 2009 määritellyt Uskelan kirkon ja siihen liittyvän Lukkarinmäen esikaupunkiasutuksen yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä. (Wikipedia)

Kirkko on yllättävän nuori, tosin kun kirkon tyyliä katsoo, ei se kyllä keskiaikaiselta näytäkään. Varmin merkki mielestäni on, ettei keskiaikaisessa kirkossa ole kirkkoon liitettyä kellotapulia, jos on, se on rakennettu siihen myöhemmin. Erillinen kellotapuli kyllä usein löytyy.

 

 

Uskelan kirkon sankarihautausmaa.

 

 

Kiskon kirkko on Salon seurakunnan kirkko entisessä Kiskon kunnassa, nykyisessä Salossa. Se on kahdeksankulmainen puukirkko, joka on rakennettu vuonna 1810 vuonna 1807 palaneen ristikirkon tilalle.

Kirkkoon liittyy keskiaikainen kivisakaristo, joka on keskiaikaisen kirkkohankkeen ainoa toteutunut osa. Se rakennettiin todennäköisesti noin vuosina 1510–1530. Sakaristo on muuttunut paljon keskiaikaisesta asustaan. Sen harjakatto päätyinen purettiin uutta ristikirkkoa rakennettaessa vuosina 1738–1741

 

 

Kiskon kirkon hautausmaata. Keskiaikaisen sakariston osia ei näy kuvassa.

 

Kiskon karjalaisten pystyttämä kivi. Oikealla Vaaran hautakivet, sidottu vahvasti toisiinsa rautalenkein.

 

Sivun alkuun

 

 

|
©2017 Kulkurin kujeet