Uusimaa Kymenlaakso 25.-26.8.2012

 

 

Elokuun mukava retkemme alkoi Porvoon kautta Askolaan, jossa kävimme kirkossa. Kirkossa oli alkamassa häät, suntio ennen häitä esitteli auliisti meille kirkkoa, sakastia, urkuja ja kirkon historiaa. Kirkossa on puukirkoksi ihmeellinen akustiikka. Suntio kehotti minua käyttämään ääntäni alttarilla, jotta saisin kuvan akustiikan ihmeellisyydestä.

Kirkon on rakentanut tunnettu kirkonrakentaja Mats Åkergren vuonna 1799. Kirkossa on kahdet toimivat urut, saarnatuoli ja alttari on vaihdettu myöhemmin vanhoista kirkoissa olleisiin, ne ovat keskiajalta.

 

 

Matkamme seuraava kohde oli Askolan hiidenkirnut. 1950 luvulla löydetyt kirnut ovat merkittävä kirnulöytö Suomessa. Kaikkiaan niitä on kaivettu esiin parikymmentä. Suurin niistä on opastaulun mukaan kolmenneksi suurin kirnu tunnetuista maailmassa, sen syvyys on yli 10 m.

 

Matka kirnuille pysäköintialueelta on n. kilometri. Polku mutkittelee kovasti Hökkökökön näköisessä metsässä. Hökkökökkö onkin sitten jo oma juttunsa.

 

 

Pukkilassa pistäydyimme seuraavaksi, Pukkila tunnetaan Onni Nurmesta Nokian Gummitehtaan osakeomistajasta, josta sitten myöhemmin Nokian myötä tuli miljoonaperlntö kunnalle. Onni näkyy Pukkilan katukuvassa. Pukkilan kirkko on rakennettu 1814, rakentajana yllätys, Mats Åkergren.

 

Myrskylän kirkko on aivan kuin typistetty. Ystäväpariskunta on aikoinaan vihitty täällä avioliittoon. Kirkon on suunnitellut Mats Åkergren, kuten Askolan ja Myrskylän kirkotkin. Kirkko valmistui 1802.

 

 

Myrskylän pappila.

 

 

Myrskylästä Artjärven suuntaan on tämä mainio rakennus, josta saisi upean kodin, jos vain jaksaisi saneerata.

 

 

Artjärven kirkko on kaunis, erikoisuutena on selkästi merkityt parkkipaikat kirkkoherralle, kanttorille ja suntiolle. Mukava oliksi tietää kylttien historia. Vieressä vanhassa viljamakasiinissa on museo. Artjärven kirkon on suunnitellut Anders Fredrik Granstedt, kirkko on empirevaikutteinen ja valmistunut 1840. Artjärven muistan aina, koulussa pidin esitelmän Sibeliuksesta, Artjärven Männistön kylässä on aikoinaan asunut Sibeliuksen sukua, liekö vieläkin.

 

 

Perheniemi on kaunis kylä Artjärven ja Kausalan välillä. Siellä on vireä kyläyhteisö ja vanhassa Perheniemen kartanossa kansanopisto. Kustaa III on viettänyt hetken täällä kauniissa maisemassa.  

 

 

Iitin kirkonkylä on valittu aikoinaan Suomen kauneimmaksi kirkonkyläksi, eikä suotta. Aina ohiajaessamme olemme nauttineet kylän maisemista ja tunnelmasta kolmen järven kainalossa. Iitin kirkko on rakennettu 1693 ja on suoranainen ihme, että se on vielä pystyssä. Viime vuosina kirkkoon on tehty suuri ulkoremontti.

 

 

 

 

 

Iitin Urajärvellä pistäydyimme ennen pimeän tuloa katselemassa maisemia.

 

 

Palasimme Kausalaan yöksi. Kausala on Iitin kuntakeskus, joka syntyi aikanaan radan valmistuttua. Vuonna 1963 oli suuri hanke Kymijoen ylittävä riippusilta.

 

 

Aamulla matkalla Jaalan pysähdyime kuvaamaan taloa, jota vuosien varrella olemme myös aina ihastelleet. Kaunista, yksinkertaista, mittasuhteet niin luonnolliset. Ihmisen kokoista elämää.

 

 

Jaalan kirkossa oli messu käynnissä. Kiireen vuoksi en mennyt sisälle, vaikka koskaan ei saisi olla kiirettä, meillä oli vaan niin paljon päivään mahduttavaa.

 

 

Täälläpäin kirkot ovat usein järvimaisemassa.

 

 

Verla on Unescon maailmanperintökohde ja aivan uskomaton. Sen historia on pehmeydessään kertakaikkisen hieno, vaikka tarinoita on luonnollisesti romantisoitu. Kannattamatonta tehdasta saivat työntekijät pyörittää niin kauan kuin halusivat. Vuonna 1964 tehdas viimein sulki ovensa. Sen museoimisen suunnittelu oli käynnisetty vuosikymmen aikaisemmin. Kun tehdas sulki ovensa, kaikki jäi paikoilleen, työtekijöiden tarinat oli kerätty talteen jo aikaisemmin. Tänne menemme vielä monta kertaa käymään. Lisää Verlasta.

 

 

Voiko tehdas olla näin kaunis, saksalaista syntyperää oleva viipurilainen arkkitehti Eduard Dippel loi tämän ilmeen. Kauniin julkisivun piti olla nimenomaan järvelle päin, josta saavuttiin siihen aikaan Verlaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

Tällaisia torneja harvoin nähdään tehtaissa. Tehtaan sisällä oli ehdoton kuvauskielto, harmi.

 

 

Verlassa on kalliomaalauksia, tässä pitäisi olla selkeästi näkyvillä, en vain näe siinä juuri mitään, sateella voi näkyä paremmin.

 

 

Verlan kylää.

 

 

Verlasta ajoimme Kouvolan suuntaan. Kävimme katsomassa Voikkaan kirkkoa. Kirkko on alun perin 1925 rakennettu rukoushuoneeksi ja 1961 muutettu kirkoksi.

 

 

Voikkaalla on ollut iso murros, kun paperitehdas on täältäkin lopetettu. Voikkaan leikkikenttä kirkon vieressä, surullisen näköinen.

 

 

Kuusankoskella kävimme jäätelöt ostamassa ja kirkkoa ihailemassa. Armas Lindgrenin suunnittelema kirkko on rakennettu vuonna 1929. Kirkko on saanut vaikutteita eri aikakausien tyyleistä.

 

 

Kouvolassa kävimme Kouvola-talossa taidenäyttelyssä, kiersimme viereistä museoaluetta.

 

 

Kouvolan keskuskirkko on aika tyly, kirkon on suunnitellut arkkitehtuuritoimisto Jaakko ja Kaarina Laapotti, kirkko valmistui 1977. Kouvolan seurakunnan pääkirkko oli aikaisemmin nykyinen ortodoksikirkko Pyhän Ristin kirkko. Oikeastaan käsittämätöntä, millaisen kirkon ovat antaneet ortodokseille ja mitä ovat rakentaneet tilalle.

 

 

Kouvolan Käpylän kirkko. Yrjö Vaskisen suunnittelema kirkko rakennettiin vuonna 1952.

 

 

Kouvolan virastotalo.

 

 

China Centeriin emme ehtineet, se meni juuri kiinni sinne saavuttuamme. Portti on juuri sopiva Kymenlaakson maisemaan.

 

 

Myllykoskella on uskomattoman hieno kirkko, kun aukiolla seisoo ja katsoo kirkon suuntaan, tunnelma on rauhallinen, seesteinen, mannermainen, runollisen avartava, selän takana on se toinen puoli, sen olemassa olon tunnistaa, sen tyrmäävyys lähes tavoittaa painollaan katselijan, silti sen olemassa olon voi hetken aikaa pitää syrjässä, painaa kauemmaksi, siellä se kuitenkin on. Kirkon on suunnitellut W.G. Palmqvist, kirkko valmistui vuonna 1938.

 

 

Myllykosken sankarihautoja.

 

 

Matkalla täytyy syödä, löysimme läheltä Inkeroisia Tehtaanmäen koulun portaat, joilla ruoka maistui hyvältä. Alue on keskellä Alvar Aallon suunnittelemia tehtaan asuntoja.

 

 

Inkeroisten paperitehtaan konttori ja vanha asuma-alue on viehättävä. Siellä on ikäänkuin aika pysähtynyt romantiselle tasolle. Aallon käsialaa on täälläkin nähtävillä, tosin näissä kuvissa ei ole yhtään Aallon kohdetta, yksinkertaisesti unohdin kuvata. Vuonna 1910 kartonkitehtaan omistajat rakennuttivat häkellyttävän kauniin jugendtyylisen kirkon tehtaan veälle ja ympäristön asukkaille. Kirkon on suunnitellut Birger Federley.

 

 

Toinen todellisuus on Inkeroisten keskustassa ja asemalla.

 

 

Anjalan kirkko on rakennettu 1693. Kirkko vaurioitui pahasti venäläisten hyökkäyksessä 1790. Myöhemmin kirkko korjattiin sisäosin uusklassiseen tyylin mukaan.

 

 

Elimäen kirkko on rakennetu  vuonna 1638 suorakaiteen muotoiseksi, myöhemmin laajennettu ristikirkoksi. Kirkko kuuluu vanhimpiin puukirkkoihin Suomessa. Kirkon sisätilojen tyyliin ovat vaikuttaneet Wreden suku lahjoituksineen.

 

 

Aimo Tukiaisen suunnittelema muistomerkki ja hiljaista Elimäen raittia sunnuntai-iltana.

 

 

 

Sivun alkuun

 

 

|
©2017 Kulkurin kujeet