Keväisenä, koleana sunnuntaipäivänä auringon paistaessa matkasimme vanhalla ruosteisella bussilla Raumalle. Päätarkoitus oli testata auton kuntoa ja korjaustarvetta kesälomaa varten, samalla saimme nauttia ja kokea kotimaan kauneutta ja kulttuuriperintöä monin eri tavoin.




Vanhan Rauman parkkipaikalla Annika halusi katsoa ylempää Vanhaa Raumaa, joka kuuluu UNESCO:n maailman perintölistaan.




Vanha Rauma on tiettävästi laajin yhtenäinen näin hyvässä kunnossa oleva puutaloalue maailmassa. Tartossa ja Pärnussa olen käynyt katsomassa sikäläistä puutalo kulttuuria, mutta ne ovat aika huonossa kunnossa.




Vanhat talot ovat kauniisti lomittuneita, niiden väleihin jää kauniit ja yksityskohtaiset, milelenkiintoiset sisäpihat




En tiedä, onko rakennukset suunniteltu yhdessä vai onko vain pistetty peräkkäin sattumoisin, jotenkin alueella korostuu harmonia, joka hivelee silmää, aiheuttaa vakavaa mielenrauhaa.




Yksityiskohdat ihmetyttävät nykyajan kulkijaa.




Uskoisin runoilijankin viihtyvän tässä tornissa.




Matkaseurue pääkadulla.





Kulttuurimatkalaiset Rauman Kirkon ikkunalaudalla.




Kulttuurimatkalaisten rentoutumishetki, ettei kulttuuriähky yllätä.




Kauklahtelaiset siirtyivät Raumalta Kauklaisiin. Kauklaisissa oli kohteena lintutorni.




Kauklaisten lintutornissa oli hyvät näkymät ruovikkoiselle järvialueelle.




Joutsenet olivat muuttopuuhissa ja levähtämässaä Kauklaisissa. Viola kaupunkilaislapsena sanoi, että juna tulee, kun joutsenet lauloivat, olisiko niiden laulussa jotain samaa kuin kiskojen kirskunnassa.




Siirryimme Virttaan Myllylähteen luonnonsuojelualueelle. Siellä on suuri maanalainen vesivaranto, josta saa Säkylän Pyhäjärveen laskeva Pyhäjoki alkunsa.





Pitkospuita pitkin kuljimme kohti myllylähdettä. Kaupunkilaislapsille pitkospuut ovat jännittävä kokemus.




Tästä alkaa pyhäjoki, kourua pitkin lähteestä alkava vesimäärän virtaama voidaan laskea kourussa olevasta mitta-asteikosta. Lapset sanoivat, että tänne täytyy päästä uudestaan ajan kanssa. Paljon oli erilaisia mielenkiintoisia asioita.




Retken viimeinen kohde oli tutustuminen Virttaan kirkkoon. Pari kirkkoa per reissu, muuten lapset sanovat kuorossa, please, ei enempää kirkkoja.

 

Sivun alkuun

 

|
©2017 Kulkurin kujeet