Pihtiputaalla metsästysretkellä 24-27.9.2009




Viime syksyisen Italian matkamme kunniaksi kokoonnuimme Pihtiputaan Kolkunjärven maisemiin metsästysretkelle. Kuten kaikki tietävät, olen innokas metsämies. Niin tälläkin kertaa. Metsään en ehtinyt, mökillä oli sen verran mukava olla, jätin metsästystouhut parempien hoidettavaksi. Kauniilla Kolkun rannalla on ystävämme mökki, jossa yövyimme ja nautimme toistemme seurasta. Söimme hyvin ja paljon saunoimme.





Pihtipudas tunnetaan keihäskarnevaaleista ja murheelliseista kahdeksasta surmanluodista. Wikipedia mainitsee tunnetuksi Pihtipuutalaiseksi Tauno Pasasen, poliisisurmaajan. Vaikka majapaikkamme kuuluu Pihtiputaaseen, Keitele on lähin kuntakeskus





Ystävämme sauna oli mainio, siellä oli makoisat löylyt, silti oli helppo hengittää Keski Suomalaista rantailmaa. Saunatonttu huolehti pehmeistä löylyistä ja antoi keskusteluille vauhtia.





Rantaan jos rakentaa "pahan", mökki välttyy kaikelta ikävältä. Tästä on varmuudella todiste, käärmekin ui viime kesänä poispäin mökkirannasta. Ei ole sama, minkä näköisen "pahan" rakentaa, kokonaisvaikutelman on oltava tehokas, moniulotteinen sekä ajatuksia herättävä.





Muiden ollessa metsästämässä, riensin Keiteleelle tutustumaan kirkkoon, hautausmaahan, satamaan ja muihin huikeisiin nähtävyksiin. Keiteleen kirkko on pienellä mäen töyräällä, josta hautausmaa laskee poispäin.





Epäilemättä kirkko on rakennettu keisari Aleksanteri II:n aikana 1876. En muista, olenko ennen nähnyt vastaavaa sisäntulon päätykolmiota, jossa kerrotaan kirkon rakentamisvuosi.





Jotta ei jäisi epäselväksi, kirkon portinpielessä on "pyhäkivi", johon on hakattu kirkon rakentamisen aloitusvuosi 1875.





Tyhjin käsin ei tarvinnut metsästä miesten poistua. Saalis oli vaikuttava, siitä saimme lauantai-iltana paksut pihvit ja vielä riitti kotiin viemisiä.

 

Sivun alkuun

 

|
©2017 Kulkurin kujeet