Pittoreski Käpylä

 

Tyypillinen käpyläläinen oviaukko.

 

 

Seinäkoristuksia on monenlaisia.

 

 

Koristeellinen sisääntulovaloaukko.

 

 

Käpylän kauneutta. 1960 luvulla koko Puukäpylä oli ihan hilkulla, ettei sitä purettu. Voimakas kansalaisliike esti onneksi tämän kauheuden.

 

 

Pieniä polkuja,

 

 

 

Sinipallo-ohdake ja muuta kukkaloistoa,

 

 

ja portaita, jotka eivät vie oikein minnekään.

 

 

On erilaisia kuisteja,

 

 

huvimajoja,

 

 

 ovia.

 

 

Pihoja ja terasseja,

 

 

puistomaisia katuja,

 

 

pylväskäytäviä.

 

 

On Käpylän kirkkoa pohjoisesta,

 

 

ja idästä, funkkista parhaimmillaan.

 

 

Ovi kirkkoon houkuttelee.

 

 

Pihojen monimuotoisuutta,

 

 

pihojen polveilevuutta,

 

 

Väinölän puistoa, lievästi ranskalaista symmetrisyyttä vapaasti käpyläläisittäin.

 

 

Legendaarinen Pohjolankatu, ykkösen ratikan kotikenttää.

 

 

Porttiaukkoja parhaimmillaan.

 

 

Taivaskallion lentopallokenttä. Täällä pelasimme 30-vuotta sitten vuosia lentopalloa tiistai ja perjantai iltaisin kesäaikaan.

 

 

Ilmatorjuntuntapaikka sodissamme.

 

 

 

Maauimala menneisyydessä, ennen oli enemmän lapsia eikä uimahalleja.

 

 

 

Käpyläläistä kauneutta.

 

 

Kiviportaat Väinölänkadulla, ei taitaisi rakennusvalvonta antaa rakentaa enää tällaisia.

 

 

 

Väinölänkadun Salkoruusu.

 

 

Syyshortensia täyttää olemukellaan koko etupihan upeasti,

 

 

 

Pihapolun taika on koukuttava.

 

 

 

Sivun alkuun

 

 

|
©2017 Kulkurin kujeet