2526272829301
2345678
9101112131415
16171819202122
23242526272829
303112345
Lastentalo
24.04.2016 19:32 | Markus

Lapsuuteni muistoihin kuuluu lapsuudenkotini lähellä sijainnut lastentalo. Siinä oli erikseen lastentarha ja lasten seimi pienille lapsille. Olisin halunnut lastentarhaan ihan jo vain sen vuoksi, että rakennus on kaunis. Funktionalismia edustava lastentalo rakennettiin vuonna 1949.

Mikkelin kaupunki rakensi sen yhdessä Suomen punaisen ristin kanssa. Lastentalon suunnitteli arkkitehti Eero Jokilehto. Pääjulkisivussa olevan reliefin suunnitteli pietarilaissyntyinen Michael Schilkin. Hän työskenteli tuolloin Arabian tehtaalla Helsingissä. Reliefin nimi on "Nuori Polvi".  Lapsena jaksoin aina ihailla sekä lastentaloa että reliefiä.

Valmistuessaan lastentalon pihalla nähtiin uusinta puutarha-arkkitehtuuria, jossa orvokkeja oli istutettu vapaisiin ryhmiin ja pensaat oli sijoiteltu puiston ympärille.


 - Markus | Kommentoi
|




Kehuja
29.11.2015 13:19 | Markus

Perinteisellä viikonloppukävelyllä, joka tänään suuntautui Kruununhakaan. Yllättäen löytyi sieltäkin alue, jossa emme ole ennen käyneet, vaikka luulin kolunneeni Krunikan kokonaan. Luonnollisesti sisäpihoja emme ole kolunneet, portit ovat pääsääntöisesti kiinni.

Erään kaupan ikkunan edessä sain kehut, "Koska sinulla on hyvä maku" toivotettiin minulle. Otin oikein valokuvan, peukuttaa voi muuallakin kuin somessa. Minusta se on hyvä lause, varmasti huomataan.

Olen joskus tilannut kyseisen liikkeen verkkokaupasta artikkeilta. Arvaatkohan minkä alan liike on kyseessä, oikein arvasit. Kahvialan erikoisliike, olen tilannut sieltä hyviä espressopapuja.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 


( Päivitetty: 29.11.2015 13:21 )

 - Markus | Kommentoi
|




Mieleni osoitus
22.11.2015 19:01 | Markus

Luin lehdestä viikolla, museovirasto sulkee talvikaudeksi Tamminiemen ja Hvitträskin. Museoihmisenä mietityttää. Samaan aikaan laitetaan rahaa silkasta huvista turhuuden markkinoille. Espoon kaupunginjohtaja oman käden oikeudella antaa 200 000 € jäähalliyhtiölle, joka taitaa olla menossa nurin, uimahalleja korjataan kymmenillä miljoonilla, hallitus perustaa 15 Sotealuetta, vaikka viidellä pärjättäisiin.

Näitä esimerkkejä on vaikka muille jakaa, kahta pientä museota ei ole varaa pitää auki ympäri vuoden, kaksi kansakunnalle hyvin merkityksellistä henkilöä, Urho Kekkonen ja Eliel Saarinen. Henkilöistä voi olla mitä mieltä tahansa, suurmiehiä silti, museoidensa arvoisia.

Tästä asiasta tietämättömänä kävin viimeksi edellisen viikon sunnuntaina Hvitträskissä ihailemassa ja kuvaamassa Elielin linnaa, tänään kävin ihan vaan mieltäni osoittamassa Tamminiemessä. Mieltäni osoitin siis käymällä, käyntiini ei liittynyt sanoja, ei banderolleja, ei lähetystöjä, vain hiljainen läsnäoloni Tamminiemessä. Kiertelin paikkoja ja ihailin vanhaa rakennusta, joka on saneerattu -70 luvulla ajan hengen mukaisesti, aika tyylillä, ei mauttomuuksia. Koplasin mielessäni tähän mieleni osoitukseen myös edellisen sunnuntain käynnin Hvitträskiin.

Paheksun vahvasti hallitusta, kaupunkien johtoa, kaikkia meitä suomalaisia, uhraammeko rahamme turhuuksien markkinoille ennemmin kuin kahteen tärkeään museoon.

 

 

 


( Päivitetty: 22.11.2015 19:04 )

 - Markus | Kommentoi
|




Hallituskriisi
06.11.2015 21:25 | Markus

Kirjoittaessani maallamme on vielä hallitus, laillinen sellainen. Kovin dramaattiselta vaikuttaa, ainakin uutisoidaan. Maassa silti rauha, kaikki hyvin, vai onko.

Olen tänään lukenut Julius Caesarin historiaa, joka aikalailla päättyy siihen, kun hänet murhataan senaatin istunnossa. Hänelle rakas Brutus käyttää myös tikaria, samoin Cassius. Uskotaan lähes kaikkien käyttäneen tikaria tuolla hetkellä.

Muutoinkin Rooman vallan aika oli salajuonia täynnä. Milloin kukakin päästettiin päiviltä, ihmeen kaupalla osa keisareista, senaattoreista koki luonnollisen kuoleman. Toki useakin, historian kannalta tuntuu, parhaiten muistetaan väkivaltaisesti kuolleet.

Meillä on kaikki hyvin, pääministerin terveys ei ole uhattuna, muutkin ministerit voivat kaiketi hyvin. Jos joku uhrataan, se on kuvainnollista. Yksi asia yhdistää tätä hetkeä ja antiikin Rooman vallankäyttäjiä, poliittinen peli ja vehkeily. Kun lukee mitä kukin hallituspuolue haluaa ja mihin tähtää, pelin henki on sama, valtaa janotaan ja sitä halutaan, pelimerkkejä jaetaan tai otetaan.

Toivon hallituksen pysyvän kasassa, en usko hyvään ratkaisuun hallitusta vaihtamalla.

Vincenzo Camuccinin maalaus Caesarin murhasta 1798.

 

 

 

 


 - Markus | Kommentoi
|




Tutun näköinen mies Naantalista
27.10.2015 16:47 | Markus

Olin kuuntelemassa kirjamessuilla Claes Anderssonia, jota olen aina arvostanut. Kuulijoita oli paljon, istumapaikat loppuivat. Seisaaltani kuuntelin, siihen lähettyville saapui tutun näköinen mies, mietin kukahan hän mahtaisi olla, mietiskelin, hän oli pukeutunut rennosti pusakkaan, olallaan hänellä oli näkemäni mukaan kankainen olkalaukku. Pian mies muistui mieleeni, hänhän oli luontoradioon soittanut Sauli Naantalista.

Tietääköhän kukaan toista maan päämiestä, joka tulee kuuntelemaan samalla lailla kuin me muut. Hän sai olla aivan rauhassa, ei pukumiehiä seurassa, ei minkäänlaista delegaatiota. Turvamiehet olivat oletettavasti lähettyvillä, pikaisella silmäyksellä en erottanut heitä. Ei Kekkosen aikaan näin olisi menetelty, Kekkosen aikaan etupenkkiin olisi pian raivattu tila presidentille, tilaisuus olisi keskeytetty hetkeksi, presidentti olisi huomioitu näyttävästi. On meillä vaan hyvä maa.

Yhdysvaltain presidentin vastaavanlainen vierailu vaatisi viikkojen ennakkovalmistelut, turvallisuusasiat olisivat varsin toisenlaiset, ehkä olisi hieman delegaatioita mukana. Todennäköisesti presidentti huomioitaisiin todella näyttävästi ja tuskin Yhdysvaltain presidentti tulisi edes kuuntelemaan Anderssonin kaltaista miestä, valitettavasti. Tästä kuvitellusta tilanteesta voidaan karrikoidusti päätellä, Yhdysvallat ei ole Suomen veroinen valtio.

Kirjamessuilla sattui myös minulle uusi tapahtuma, viehättävä rouva pysäytti minut ja kysyi, saako hän ottaa valokuvan, sanoin ole hyvä, hän otti kuvan paitani kuvioista. Paidan, jonka ostin kesän alussa palellessani Seinäjoella kaupasta, joka oli auki sunnuntaina. Lapseni sanoivat, sähän ostit tosi trendikkään paidan, en ymmärrä paidan trendikkyydestä mitään, kuvatuksi kuviot tulivat.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 


( Päivitetty: 27.10.2015 16:55 )

 - Markus | Kommentoi
|




Pääoman ominaisuuksia
24.10.2015 18:18 | Markus

Suomen tasavallan presidentti otti rohkeasti kantaa Portugaliin muuttaneiden rikkaiden tapaan suhtautua veroihin. Presidentti Niinistö osoitti jälleen kerran olevan koko kansan presidentti. Ei pelkästään rikkaiden, keskiluokan tai työväen presidentti, jos näin ikävällä tavalla luokitellaan ihmisiä ja lähimmäisiä.

Kyseessä on tärkeä kannanotto, mikä on yksityisen ihmisen vastuu ja oikeudenmukaisuus. Yhteiskuntavastuusta myös voitaisiin puhua. Keskon entinen johtaja muutamaa päivää aikaisemmin otti kantaa, hän on vastuunsa suorittanut ja hänellä on laillinen oikeus saada kerättyä yhä enemmän varallisuutta, näin minä tulkitsen hänen sanomansa.

On mielenkiintoinen ilmiö, jos ihmisellä on miljoonien eurojen omaisuus, lisää täytyy vain saada, on levoton olo, on huoli 24 tuntia, miten niiden miljoonien käy. Tavallisella ihmisellä huolta toimeentulosta on vain n. 8 tuntia, eli työpäivän verran, jos vain vatsa on täynnä ja toimeentulo kohtuullinen. Raskasta on varakkaan osa.

Pääomaa on ainakin kahdenlaista, taloudellista ja henkistä pääomaa. Voisiko myös olla visuaalista ja taiteellista pääomaa, vai millä nimillä niitä kutsuttaisiin. Jos ihminen omaa vahvaa pääomaa muuta kuin taloudellista, usein sen päoman jakaminen on muille halukkaille lähes pohjatonta ja edullista, tosin poikkeuksiakin on. Taiteilija jakaa taidettansa hyvin kohtuulliseen hintaan, samoin moni muusikko jakaa pääomaansa edullisesti jopa ilmaiseksi. Putkimies Jantunen on kokenut ammattilainen, työnsa ohessa hän jakaa tietotaitopääomaansa ilmaiseksi sitä haluaville, samoin vanha kunnon talonmies Eerikäinen, puhumattakaan kakuntekijä  "Kinuskikissasta" ja muista kunnon naisista ja miehistä.

Joskus tuntuu, suurliikemies Otso Mennikäisen on vaikea jakaa suurpääomaansa, lisää vain haluaa, jotta hänellä olisi varaa ostaa lisää kartanoita ja metsätiloja, pankkiomistuksia ja pörssiosakkeita. Jos sattuisi käymään niin, että Otso päättäisikin jakaa päomaansa hyväntekeväisyyteen, ei hän varmaan sitä tee anonyyminä kaikessa hiljaisuudessa, vaan kutsuu tiedotusvälineet paikalle huomioimaan lahjoituksen kerrottavaksi etusivun uutisena kansalaisille. Pyyteettömyys on häpeä Otson mielestä. Otso on myös kunnon mies, hän on vain vieraantunut normaalista elämästä ja kansalaisista, joita hän ei edes voi tavata turvallisuussyistä.

Väistämättä tulee toisinaan mieleen, kenen elämä on täällä nykyajassa henkisesti köyhää ja kenen henkisesti rikasta. Vapaus on kaikilla mihin pyrkii, tähtää, miten elää ja miten tekee työnsä, ja se on erinomaisen hyvä asia. Uskon silti henkisen pääoman kartuttamisen rikkauteen todellisena rikkautena, sen runsas jakaminen ei köyhdytä jakajaa, päinvastoin.


( Päivitetty: 27.10.2015 16:54 )

 - Markus | Kommentoi
|




Sitoutumaton
17.10.2015 21:26 | Markus

Olen yrittänyt oppia sitoutumattomuutta, lähinnä poliittista. Perheeseen sitoutumista olen puolestaan yrittänyt lujittaa, olen hieman ehkä oppinut lisää aiheesta.

Vanhasen hallituksen jälkeen heräsi ajatus poliittisesta sitoutumattomuudesta, innokkaana politiikan seuraajana minua alkoi enenevissä määrin häiritä politiikan peli, epärehellisyys, vastoin parempaa tietoa puhuminen, usein tarkoituksella. Uskon edelleen mukana olevan pyyteettömästi asialla olevia.

Sitoutumattomuutta on opeteltava, se ei tapahdu sormia napsauttamalla. Vuosikymmeniä poliittisesti sitoutuneena, politiikkaa innokkaasti seuranneena, ajatuksia ei ole suinkaan helppo vapauttaa aidosti sitoutumattomaksi. Ehkei se ole mahdollistakaan, omat arvot, ihanteet vaikuttavat taustalla joka tapauksessa, johonkin suuntaan sitä on kumminkin kallellaan.

Olen huomannut sellaisia muutoksia, voin hyvillä mielin kannattaa ajatusta, jos se on mielekäs, oli se sitten vasemmiston tai oikeiston esittämä. Samalla voin hyvillä mielin paremmin arvostaa pääministeriä ja muita ministereitä puoluekannasta riippumatta. Voin miettiä heidän sanomaansa miettimättä sanojan puoluekantaa. Voin hyvillä mielin antaa tunnustustusta mielessäni hyville ajatuksille. Voin ilmoittaa julkisesti, Paavo Lipponen kuului maamme parhaimpiin pääministerinä ollessaan.

Voin myös todeta, media ja kansalaiset ovat kohtuuttomia pääministeriä kohtaan, tällä hetkellä Sipilää kohtaan. Vaatimukset ovat pääministeriä kohtaan nousseet sellaiselle tasolle, ettei niitä pysty täyttämään varmaan kukaan. Jotkut toimittajat tuntuvat olevan tiedoissaan ja taidoissaan ylivertaisia, vaikka eivät ole itse päässeet läpi eduskuntaan yrityksistä huolimatta.

Sitoutumattomuutta opetellessani, olen havainnut olevani hieman armollisempi eriäviä näkemyksiä kohtaan, toisaalta olen havainnut pistäväni radion nopeasti kiinni kuullessani poliittista sanomaa, väittelyä, vähättelyä, pelin politiikkaa. Lehdestä ja netistä on mukavampi lukea suodatettuna, mitä kukin on sanonut, toisaalta siinä näkyy toimittajan sitoutuneisuus ja näkökulma.

Havaintoni poliittisesta sitoutumattomuudesta, ei aivan helppo ja yksinkertainen asia.


 - Markus | Kommentoi
|




Taasen on sen aika
06.10.2015 21:09 | Markus

Syksy saa ja jälleen on aika lämmityksen. Puulämmityksen. Neljällä uunilla talven kimppuun. Tytöt lämmittävät itse yhtä uunia, olemme yhdessä käyneet vuosia läpi uunilämmityksen saloja. Jokainen uuni on yksilö, jokaisen uunin hormi on omanlaisensa. Yhdet kovat savut tulivat sisälle, kun eivät muistaneet hormin ilmalukkoa rikkoa alakautta pienellä tulella.

Uuni on kuin höyryveturi, veturimiehet sanovat jokaisella veturilla olevan omintakeisensa sielu. Näin pitkälle en asiaa vertaisi, silti niin veturi kuin uunikin on kuin elävä olento, joka pitää tuntea, jotta se toimii ja siitä saa maksimaalisen lämmön talteen.

Yhdessä olemme saaneet kerättyä yli kymmenen kuutiota puuta, joka on kolmen-neljän talvikuukauden tarve, lisää vielä tarvitaan.

Olemme Kirstin kanssa jatkaneet kaupunki- ja luontokävelyretkiä. Vaikuttavan paljon uutta löytyy jatkuvasti jo ennestään tutuista seuduista. Viime sunnuntaina kävelimme kilometritolkulla Kalliota ristiin rastiin, etsimme Kallion ydintä, keskeisintä Kalliota. Kalliossa on vahva työväenliikkeen perintö, se ei juuri enää tunnu ja näy. Käydessämme Hakaniemen puolella, torilla käveli vastaan Eero Heinäluoma, pian tarjottiin Eespäin lehteä, työväen henki on mukana. Kallion tunnelma on mielenkiintoinen, kokonaisvaikutelma on hyvä.

Sunnuntaisin taitavat hyvät kahvilat olla kaikki kiinni. Tietämämme paikat olivat kaikki kiinni ja kaljapaikkaan ei ole houkutusta mennä kahville. Ostimme viinerit torilta, kahvimukit R-kioskilta ja nautimme kahvit autossa Linnanmäen parkkipaikalla. Hyville kahviloille on tilausta myös sunnuntaisin.


 - Markus | Kommentoi
|




Nostalgia
13.09.2015 11:02 | Markus

Parhaat päivänsäkö on nähnyt ihminen nostalgian kiinnostuksen kohotessa. Lämpimät muistot nousevat monista nostalgisista asioista, seuraako siitä uuden vastustaminen, sopeutumattomuus muutokseen. Osa muutoksista ei tunnu mukavalta, silti niihin mukautuu, joihinkin innostuen.

Älylaitteille on saatavana videosovellus, joka matkii erityisen hienosti ensimmäisiä vhs-videokameroita raitoineen päivineen. Kun ohjelmasta vaihtaa päivämääräksi päivän -80 luvulta, jättää kuvaamatta uudempia asioita, on vaikea erottaa, onko kyseessä feikki vai aito vhs-nauhoite. Hankin ohjelman heti, kokeilin, innostuin ja muistelin.

Berliinissä on hylätty huvipuisto Spreepark, en ole käynyt siellä, tekisi kyllä mieli. Nykyisin Berliinin kaupunki omistaa sen. Kaupunki on aidannut sen korkealla aidalla, kieltokylttejä on paljon, silti siitä on tullut suhteellisen suosittu käyntikohde. Jotenkin paljon mielenkiintoisempi kuin toimiva huvipuisto. Nostalgiaa kai tämäkin.

Työelämässä uudet säädökset ja vaatimukset kaikkine kursseineen, lupineen ja säänteilyineen tuntuu epämiellyttävältä. Aikaisemmin työt tehtiin kunnolla ja kaikki toimi. Nyt pitää olla ties mitä juttuja ja aina vaan menee hullummaksi. Onneksi ehdin jäädä eläkkeelle, ennen kuin ihan mahdottomaksi menee, kaikki tämä maksaa ja kuluttaja sen maksaa, jollei pysty itse tekemään.

Tavoite on kaunis, työn laatua saadaan kuulemani mukaan nostettua, en taida uskoa, työn laatua ei nosteta säännöillä, lailla, asetuksilla tai direktiiveillä, työn laatua nostaa oman ammatin kova arvostus, pyrkimys hyvään laatuun ja asenne. Ei Neuvostoliitossakaan säännöillä työnlaatu kaksinen ollut. Nostalgia nousee arvoon arvaamattomaan työasioissakin. On otettava huomioon kuitenkin, järjestäytyneessä yhteiskunnassa työelämälläkin on oltava tietyt säännöt, asetukset ja lainsa, rajansa tälläkin. 


( Päivitetty: 13.09.2015 11:21 )

 - Markus | Kommentoi
|




Uutta ja mukavaa
16.08.2015 19:50

Olen kevään aikana uusinut kamerakaluston. Talven mittaan haalin kaikille lapsille käytettyjä edullisia, kuitenkin hyviä kameroita ja sopivia objektiiveja. Myös vanhan kameran annoin pois. Tekniikka on yhdeksässä vuodessa kiitettävästi mennyt eteenpäin.

Tiedon puute on suurin ongelma, on opiskeltava, miksei mm. osa vanhasta optiikasta pysty toimimaan automaattitarkennuksella, kysymyksiin löytyy vastaukset netistä ja kyselemällä. Harjoiteltu on uudella kalustolla, havaittavissa on tyytymättömyyttä omiin kykyihin, kovin puutteellista on osaaminen, tietää harjoittelua enemmän ja opiskelua.

Hankin myös muutamia vanhempia kameroita itselleni, niitä saa todella edullisesti. Matkakameroina huonossa säässä toimivat hyvin, kun ei raaski ottaa parempaa kameraa huonoon säähän. Oikeastaan on hämmästyttävää, kuinka paljon uusia kameroita ostetaan ja vanhat hyvät kamerat menettävät arvonsa.

Kesän retkillä olen ottanut paljon kuvia, yrittänyt pitää yllä kuvauksen tasoa, tosin kun ihastelee jotain, niin helposti unohtaa jopa kuvata. Kun päähuomio menee asian tutkimiseen ja mietiskelyyn, kuvauslaatu vääjäämättä heikkenee. Toisaalta kuvien laatu on riittävä palauttamaan verkkokalvolle sen tunnelman, joka kussakin tilanteessa on koettu ja nähty.

 

 

 

 


( Päivitetty: 16.08.2015 19:51 )

Kommentoi
|




Tuntien tunnit
12.07.2015 20:11 | Markus

Olen tuntenut tunnit, istuessa, valvoessa ja räplätessä. Olen tämän viikonlopun aikana päivittänyt perheemme tietokoneet uuteen iskuun. Työkoneet olen päivittänyt säännöllisesti. Tähän touhuun innosti, kun Microsoft antaa ennakkoon varaajille uuden käyttöjärjestelmän ilmaiseksi, ehtona on, että kone on tiettyyn pisteeseen asti päivitetty.

Neuvovat klikkaamaan oikeassa alareunassa ja alapalkissa olevaa windows kuvaketta, josta avautuu varausohjelma. Kuvake vaan ilmestyy siihen miten sattuu. Yhtäkin konetta pidin käynnissä kolme vuorokautta, ennen kuin kuvake ilmestyi.

Omat koneet päivitän viikottain, lasten koneet jäävät vähemmälle huomiolle. Istuin nyt lasten koneiden ja tulevien lasten koneiden äärellä. Päivitin ja päivitin kyllästymiseen saakka. Yksi vanha kone, jolla ei oikeastaan ole juurikaan käyttöä, on päivittynyt aika lailla vuorokauden, tosin siinä lähdin tyhjästä koneesta liikkeelle.

Kymmenen konetta on tullut päivitettyä, aikamoinen säästö, jos Windows 10 maksaa tulevaisuudessa pari sataa euroa, niin pari tonnia säästöä, tosin ehkei kaikkiin olisi tullut ostettuakaan käyttöjärjestelmiä.

Uusi Windows 10 vaikuttaa lupaavalta, siksi innostuin. Olen tässäkin asiassa vastarannan kiiski, kymmenisen vuotta olen ollut mac-mies, nyt alkaa koko Applen touhu kyllästyttää ja olen siirtymässä takaisin pääasiassa windows koneisiin, kun valtavirta touhuaa toiseen suuntaan.

Uusimpaan OS käyttöjärjestelmään tekivät niin käsittämättömän tuntuisia ratkaisuja, yhteensopivuus heikkeni entisestään, joten ajattelin, se on näkemiin sitten.


( Päivitetty: 12.07.2015 20:15 )

 - Markus | Kommentoi
|




Aaltoilua
15.06.2015 21:36 | Markus

Aaltoilua ajan hengessä, näin voi todeta viikonlopun retkestä Seinäjoelle. Kun ollaan Etelä-Pohjanmaalla, ei olla köyhiä eikä kipeitä vaan kaikki tehdään komiasti, niin mekin teimme. Seinäjoki on jostain syystä niitä harvoja kaupunkeja, jotka tilasivat Aallolta merkittävän kokonaisuuden kaupunkikuvaansa, sitä ei tarvitse katua. Tuskin aikalaiset edes ymmärsivät, kuinka tärkeän valinnan tekivät.

Mitä olisi Seinäjoki ilman Aallon arkkitehtuuria, siitä varmaan voisi pitää vaikka seminaarin. Aallon hengessä yritetään pysyä mukana, joissakin asioissa on onnistuttu erinomaisesti, joissain taas mauttomuuden raja on lähellä. Mitäpä tuosta, sillä Alvar Aallon perintö ei näistä himmene.

Kävimme myös kurkistamassa vanhaa hienoa entistä sairaalarakennusta, jossa todennäköisesti Irja-mummu vainaa opiskeli tai ainakin suoritti työharjoittelua ja myöhemmin oli kaiketi lyhyessä työsuhteessa.

Vastaamme tuli myös omakotitalo, jossa ilmeni vahvasti ymmärrykseni mukaan Aallon henki, en ole löytänyt tietoja talosta, kai sillä ei ole niin väliäkään, innostava näky talo oli.

 

 

 

 

 

 

 


 - Markus | Kommentoi
|




10.06.2015 15:57 | Markus

Nordeasta soittivat, lyhyen aloituksen jälkeen ehdottivat neuvottelua, jotta siirtyisin asiakkaaksi heille. Sanoin ettei Nordea kaipaa kaltaistani yrittäjää ja henkilöä. Pienen tauon jälkeen soittaja ilmaisi asian toisin, Nordea tarvitsee asiakkaita.

Kerroin Nalle Wahlroosin viestittävän toista, köyhät ja tavalliset asiakkaat ovat vain haitta karrikoidusti sanottuna. Lisäsin vielä siihen, Nalle on älykäs mies, jolla on viestinnässä ongelma. Ongelma voi olla myös hänelle kosketuspinnan puute kansalaiseen, joka taapertaa ja tekee työnsä kunnolla, on nöyrästi köyhä ja tavallinen.

Kerroin myös etten edes harkitse asiakkkuutta ennen kuin Nalle oppii käytöksen alkeet viestinnässä. Hän on käsittääkseni ainoa johtaja, joka avoimesti aukoo päätään asiakkaille, molemmilla kotimaisilla ja englannilla.

Soittaja kertoi lopuksi, tällaista palautetta tulee nyt aika paljon, näin sitä nöyrät köyhät ja kipeät äänestävät jaloillaan. Kerrankin sain kertoa asiani suurin piirtein oikeaan osoitteeseen. Liekö tällainen sanoma kantautuu Nallen korviin, viimeistään silloin, kun tästä uhkaa tulla yleinen ilmiö ja näkyy tunnusluvuissa.

 

 

 

 


 - Markus | Kommentoi
|




Palloilua
24.05.2015 18:46 | Markus

En ole varmaan kymmeneen vuoteen käynyt palloa potkimassa. Tänään rohkaistuin Elinan ja Joannan kanssa Kauklahden uudehkolle keinonurmelle palloa potkimaan. Meidän tytöistä osa on innokkaita pallon pelaajia, sen huomasi heidän tyylistään.

Alku oli hankalaa, en löytänyt urheiluasuani, en nappulakenkiä, missähän varastojen perukoilla nekin ovat. Pallon potkiminen minun taidoillani onnistuu aivan hyvin farkuissa ja vaelluskengissä.

Reilu puolituntia touhusimme ja sitten pyysin saada lopettaa, hieman jännittää kipeytyykö jalat, kun ei tule tällaista enää harrastettua. Mukavaahan lasten kanssa on pelata palloa, nuorena poikana kesät pelasimme palloa tai olimme uimassa, niin kesät ennen kuluivat. Nyt viihtyy paremmin muualla kuin pallokentällä tai uimarannalla. Miksihän näin.

 


 - Markus | Kommentoi
|




Kävelyä ja kuvittelua
17.05.2015 17:58 | Markus

Tänä vuonna kesäloma jää aika vähiin, sairaslomaa on joutunut viettämään kahteen otteeseen ja siinä taisi sitten kesälomatkin huveta. Loman tilalle on kehitetty korvaavaa toimintaa, joka saattaa erehdyttävästi jopa muistuttaa lomaa. Syksyllä tiedän enemmän.

Viikonloppuina teemme pitkiä kävelyretkiä pääkaupunkiseudulla niihin paikkoihin, jossa ennen emme ole käyneet tai ovat jääneet turhan vähälle huomiolle. Sellaisia paikkoja on paljon. Sitä saattaa kuvitella kiertäneensä Helsingin kolkat läpi, kun katsoo kartasta, selaa kirjoja ja muuten vain mietiskelee, havaitsee paljon paikkoja, jossa tänä kesänä voimme poiketa.

Yllättäen keskellä Helsinkiä on pieniä alueita, jossa ei ole vain tullut käytyä. Helatorstaina kävimme Tähtitornin mäellä. Mäkeä on tullut kierrettyä vuosien varrella, mäki on vain jäänyt kiipeämättä. Pari viikkoa sitten kävelimme Espoon rantaraittia ja tänään kävimme Kivinokassa ja Kulosaaressa. Kulosaarta olemme kiertäneet paljonkin, löytyi kuitenkin pala hienoa ennen tuntematonta meille. Kulosaaressa on hienoja taloja, Wihurintalo on hieno, tosin  1960 luvun remontissa ikkuna-aukotusta on hieman pilattu. Talolla on mielenkiintoinen historia. Nykyään Wihurin pääkonttori.

 


 - Markus | Kommentoi
|



©2017 Kulkurin kujeet